Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Tassutin oppilaani Sädetassun kanssa vieri vieressä kohti kokoontumista. Tassujani kutkutti päästä näkemään molemmat klaanit yhdessä samassa paikassa – tai eihän siinä lähellekään koko klaanit olleet. Intoni tuntui pursuavan minusta ulos väkisinkin ja käänsin katseeni Sädetassuun.
“Oletko innoissasi? Minä ainakin olen! En malta odottaa, että pääsemme perille! Siitä tulee niin hienoa. Viimein molemmat klaanit ovat samassa paikassa sopuisasti keskustelemassa. Se on minulle jotenkin ylitsepääsemätön ajatus, enkä oikein ymmärrä miksi”, nau’uin innoissani. Sädetassu katsoi minuun ja huomasin pienen hymyn hänen suullaan, kun hän kuunteli höpötystäni.
“Onhan se jännittävää, en vain ole aivan yhtä innoissani kuin sinä”, oppilas naukui ja katsoi minua. Katsoin takaisin ja olin hetken ajan eksyksissä hänen silmissään. Tuijotus tuntui kestävän ikuisuuden, kunnes onnistuin vetämään katseeni pois oppilaani katseesta.
*Ja mitä tuokin nyt oli? Ryhdistäydy, sinulla ei ole aikaa tuollaiseen pelleilyyn!* ajattelin pudistellen hieman päätäni. En todella ymmärtänyt, mikä minua vaivasi. Miksi käyttäydyin välillä sillä tavalla?
“Pääset juttelemaan mahdollisesti toisen klaanin oppilaille, eikö se ole sinusta mukavaa? Pääset kertomaan, kuinka hyvin olet oppinut ja kuinka taitavaksi olet jo tullut. Minä todella olen ylpeä sinusta, Sädetassu”, nau’uin vilkaisten oppilaaseeni ja sitten pitäen katseeni edessäpäin. Olin aidosti ylpeä hänestä. Kollista tulisi pian jo soturi, mutta en vain silloin luultavasti olisi hänen kanssaan yhtä paljoa. Minun ei tarvitsisi kouluttaa häntä, joten hän voisi ihan hyvin olla muidenkin kanssa, eikä vain juuttua minun luokseni.
//Säde?
