Hilehuurre
Kirjoittaja: Koivu
Hilehuurre ajatteli viedä Nopsatassun vihdoin uintiharjoituksiin tänään. Hän oli kuullut ohimennen, että useampi mestari oli jälleen viemässä oppilaansa uimapaikalle, tietenkin parin kuolonklaanilaisen vartijan saattelemana. Hopeanharmaa kolli oli ollut lähellä unohtaa kokonaan, että uintiharjoitukset tulisi ehtiä pitämään vielä ennen sään viilenemistä. Asteltuaan oppilaansa luokse Hilehuurre kysyi, mitä mieltä musta kolli oli uintiharjoitusten pitämisestä tänään. Soturi pohti, olisiko hänen kuitenkin pitänyt varoittaa Nopsatassua uinnista etukäteen, jotta tämä olisi ehtinyt valmistautua ajatukseen; ensimmäiset uintiharjoitukset olivat monille Eloklaanissa syntyneillekin oppilaille epämiellyttävä, jos ei pelottavakin kokemus. Hilehuurre ei vain oikein osannut suunnitella harjoituksia valmiiksi edellisenä päivänä.
”En minä sitä voi kai vältelläkään enempää”, Nopsatassu vastasi empivän oloisesti.
Hilehuurre naurahti kevyesti, mutta taputti sitten hännänpäällään oppilasta kannustavasti lavalle.
”Valitettavasti et voi välttyä siltä enää kauaa, jos haluat valmistua soturiksi aikataulun mukaisesti. Meidän on parasta saada uintiharjoitukset pois alta ennen viherlehden loppua, jos vain mahdollista”, Hilehuurre huomautti ja vilkaisi nousevaa aurinkoa, joka alkoi jo lämmittää mukavasti pilkullisen kollin turkkia. Nopsatassu nyökkäsi, mutta ei edelleenkään näyttänyt erityisen innostuneelta, toisin kuin useimpina päivinä. Hilehuurre ei ollut varma, pelkäsikö hänen oppilaansa vettä vai oliko tämä muuten vain vastahakoinen turkkinsa kastelusta, mutta soturi yritti saada Nopsatassua edes vähän piristettyä.
”Mutta hyvin se menee! Ja eihän sitä tiedä, vaikka rakastuisit uimiseen niin, ettet haluaisi enää poistua vedestä ollenkaan”, Hilehuurre päästi hilpeän mrrau-äänen jolkottaessaan uintipaikalle suuntaavan joukon perässä ulos leiristä Nopsatassu kannoillaan.
Perillä uimapaikalla Hilehuurre valitsi Nopsatassua varten sellaisen kohdan joen reunasta, jossa oli mukavasti vierekkäin suurempi alas veteen viettävä kivi ja yksi litteä kivi, johon mahtui sopivasti kaksi kissaa vierekkäin. Litteä kivi oli aivan lähellä rantaa niin, että siihen saattoi päästä kuivalta maalta enempää ponnistamattakin. Suurempi kivi oli puolestaan jo kauempana rannasta. Siitä pääsisi liukumaan hyvin jo tarpeeksi syvään kohtaan uidakseen ilman, että takajalat osuivat pohjaan. Hilehuurre tutkiskeli ympäristöä hetken ja arvioi, että suuremman kiven päälle hyppääminen onnistuisi ongelmitta litteän kiven päältä.
”Selvä, eiköhän aloiteta”, hopeanharmaa soturi sanoi ja kääntyi oppilaansa puoleen, joka katseli täysin eri suuntaan keskittyneen oloisena. Hilehuurre suuntasi katseensa puuriviin, jonka oksistossa visertäviä lintuja Nopsatassu näytti tapittavan.
”Oletko vielä kanssani vai menetinkö sinut metsästyspartioon?” Hilehuurre maukaisi, ja musta kolli säpsähti.
”Anteeksi”, oppilas maukaisi hiukan vaivaantuneena, mutta Hilehuurre vain värisytti viiksiään huvittuneena.
”No niin, ensiksi…” Hilehuurre aloitti, mutta säntäsikin kesken lauseen veteen innoissaan kuin pieni pentu niin, että roiskui. ”Näytän sinulle mallia.”
Hopeinen kolli kahlasi sen verran syvälle, että sai takajalkansa ylös pohjasta ja alkoi kauhoa.
”Sinun täytyy tulla lähemmäs!” hän huusi loitompana rantaviivasta kyyhöttävälle Nopsatassulle. Hilehuurre tajusi, että hän oli tainnut roiskuttaa vettä oppilaankin päälle veteen rynnätessään. Hän toivoi, ettei ollut pelästyttänyt sillä mustaa kollia entisestään, ja moitti itseään hiirenaivoisuudestaan. Hilehuurre nousi takaisin rantaan ja asteli oppilastaan vastaan. Ajattelemattomana kolli kuitenkin ravisti märkää turkkiaan niin, että pisaroita lensi oppilaan päälle. Nopsatassu loikkasi äkkiä kauemmas väistääkseen niitä.
”Äh, anteeksi!” Hilehuurre pahoitteli nolostuneena.
Soturi toivoi, ettei tunaroisi näitä harjoituksia täysin, ne kun olivat tärkeä osa Eloklaanin oppilaan koulutusta. Hän käänsi katseensa Nopsatassuun, joka istahti nyt hiukan lähemmäs ja vilkuili jokeen epäröivän oloisesti.
”Saat edetä siihen tahtiin, mikä sinusta tuntuu hyvältä. Jännittääkö sinua uimisessa jokin erityisesti?” Hilehuurre päätti kysyä asiasta oppilaalta suoraan, jotta tietäisi, mistä heidän tulisi aloittaa.
//Nopsa?
KP-boosti käytössä
