Leimutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Minä varmaankin kuolen!” Nokilintu huokasi dramaattisesti pitäessään koholla toista etukäpäläänsä, jota Leimutassu yritti tutkia. Naaras oli saanut polkuanturaansa tikun, joka oli uponnut melko syvälle. Sen pois saaminen olisi vaikeaa, mutta ei sentään täysin mahdotonta.
”Rauhoitu, Noki, et sinä mihinkään ole kuolemassa”, Hiilloskatse jyrähti kumppaninsa takaa vuoteeltaan. Tummanruskea kolli oli käpertynyt sammaliin ja kääntänyt selkänsä heihin päin, mutta hän selvästi kuunteli tarkoin parhaillaan olevaa sessiota. Tuskin sitä tarvitsi edes kovin tarkkaan kuunnella, sillä Nokilintu antoi valituksensa raikaa kaikille eläville olennoille metsässä.
”Se on vain tikku”, Leimutassu sanoi rauhoittelevasti ja yritti samalla painella anturaa tikun ympäriltä saadakseen sen tulemaan ulos. Nokilintu ulahti kivuissaan ja veti tassunsa pois parantajaoppilaan luota.
”Se sattuu liikaa! En pysty!” vanha naaras vaikersi ja nilkutti kauemmaksi. Leimutassu tukahdutti huokauksen. Tuo kissa ajaisi hänet ennen pitkää hulluksi.
”Se alkaa sattua enemmän, jos sitä ei saada poistettua”, hän naukaisi yrittäen pitää äänensävynsä hillittynä, vaikka hänestä ulospäin tihkuvaa ärtymystä ei varmastikaan voinut olla huomaamatta. ”Jos sitä ei poisteta, se mätänee tassusi sisään ja se tulee sieltä ulos kivuliaasti ja ällöttävän mädän kera.”
Nokilintu haukkasi happea järkyttyneenä ja näytti siltä, että oli pyörtymäisillään aivan juuri. Kirsikkakuono tassutti tummaturkkisen naaraan viereen ja antoi tälle tukea.
”Ehkä sinun kannattaisi tulla myöhemmin uudelleen”, hän maukui Leimutassulle, joka seurasi lavat luovuttaneesti lysyssä esitystä. ”Minä puhun hänelle, niin saat sen sitten helpommin otettua pois.”
”Hyvä on. Kiitos, Kirsikkakuono”, Leimutassu mumisi ja sukelsi ulos karhunvatukkapensaikosta. Viiltävä pakkasilma iski hänen kasvoihinsa, ja hän luikki vikkelästi aukion poikki takaisin suojaan parantajan pesälle. Turha reissu. Mitä järkeä hänen oli olla parantajaoppilas, jos hän ei voinut auttaa edes yhtä vanhusta?
Hän oli niin uppoutunut omiin murheisiinsa, että kun hän astui sisään yrttivarastoon, hän säikähti pientä, hunajanväristä karvapalloa, joka oli kumartuneena yrttien ylle. Hetkeen hän ei tiennyt, miten reagoida, kunnes ymmärsi tilanteen: yrttivarastossa oli luvaton vierailija.
”Kultapentu! Miten sinä tänne pääsit?” Leimutassu naukaisi ensin yllättyneenä, mutta hänen ääneensä tuli kärkevämpi sävy, kun hän tajusi kysyä: ”Ethän syönyt yhtään yrttiä?”
//Kulta?
//316 sanaa
