Sypressitassu
Kirjoittaja: Saaga
”Jaetaanko saalis?” Aurinkotassu kysyi hymyillen. Nyökkäsin iloisesti ja kipin tuoresaaliskasalle hakemaan meille jäniksen. Laskin sen leirin laidalle ja istuuduin sen eteen. Ystäväni kiihdytti askeliaan ja tuli luokseni. Haukkasin ensimmäisen haukun jänistä ja annoin Aurinkotassun ottaa sitten. Jatkoimme samalla lailla jakaen koko jäniksen kahteen pekkaan. Olimme molemmat saaneet juuri vatsamme kylläisiksi, kun viimeinen pala jänistä katosi Aurinkotassun suihin. ”Pidän jäniksistä”, sanoin hiljaa ja punastuin sitten turkkini alla. Minusta tuntui kuin minun olisi pitänyt sanoa: ”Pidän sinusta.” Hymyilin kuitenkin itsevarmasti päälle ja toivoin ettei Aurinkotassu epäilisi mitään. En tietenkään pitänyt hänestä mitenkään erityisesti hän oli vain ystävä. Pelkkä ystävä. Tai ehkä jopa paras ystävä mutta ei mitään ystävää tai parasta ystävää enempää. ”Niin minäkin.” ”Uiminen oli mielestäni tosi hauskaa!” sanoin vain jotain sanoakseni. Olin oikeasti tykännyt veden tunnusta käpälissä ja tunteesta vatsanpohjassa, kun ylitin joen uimalla. Korppisiipi oli näyttänyt niin ylpeältä, kun olin onnistunut hyvin sekä uimisessa, että taistelussa. Aurinkotassu oli taistellut todella hyvin minua vastaan ja olin kuitenkin suoriutunut hyvin isomman oppilaan kanssa. Jos Hallavarjo tietäisi minun ystävystyneen Aurinkotassun kanssa, hän olisi varmasti ylpeä minusta kun kerran uskalsin tehdä sellaisen tempun. Mitäköhän Hallavarjo oli tällä hetkellä tekemässä? Etsin katseellani valkoista kollia leiristä mutta en löytänyt tätä. Se ei kuitenkaan haitannut minua sinänsä koska olinhan minä nyt Aurinkotassun seurassa. Olisi kuitenkin ollut hauska jutella kollin kanssa taas vaihteeksi. ”Minä menen nyt nukkumaan”, ilmoitin hymyillen. Minua väsytti harjoitusten jälkeen vaikka ei ollut vielä edes hirveän myöhä. ”Tuletko sinäkin?” kysyin. Jos Aurinkotassu ei tulisi, voisin mennä itsekseni.
//Arska
