Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
Nyökyttelin Jänöpennulle. Olipa hän vaatimaton. Huoh… olisinpa minäkin. Minä olin aina ehdottelemassa eikä muiden mielipiteille ehkä jäänyt tarpeeksi tilaa. Nyt olisin hiljaa ja antaisin Kuusikkopennun ehdottaa jotain! Tekisin muutoksen käyttäytymiseeni. Helppo homma! Molemmat pennuista tuijottivat minua. Voi papanat…
“Keksiikö Kuusikkopentu jotain?” kysyin iloisesti hymyillen kuin en olisi juuri mitään ajatellutkaan. Siirtelin etutassujani edes takaisin. Haluaisin pian päästä liikuttamaan niitä.
“Ehkä voisimme leikkiä sellaista, että sinä olet kuolonklaanilainen ja sitten me olemme eloklaanilaisia ja me tappelemme?” Säihkepentu ehdotti. Nyökyttelin. Se kävisi minulle hyvin.
“Minä mielellään leikkisin jotain muuta, kun tappelua”, Jänöpentu naukui ihan ystävälliseen sävyyn. Kohautin lapojani.
“Minulle käy ihan mikä vain”, tokaisin. Säihkepentu näytti ehkä hiukan närkästyneeltä, kun Jänöpentu oli lytännyt hänen ideansa vaikka ihan kiltisti olikin sen tehnyt.
“Ehkä voisimme olla piilosta. Minä voin etsiä ensin”, ehdotin toista ideaa. Nyt molemmat pennuista olivat samaa mieltä leikistä ja aloitimme. He säntäsivät piiloon ja minä jäin leirin reunalle vähän matkan päähän Ahmatassusta odottamaan. Vilkaisin kollia, joka söi yksin viimeisiä rippeitä jänistä ja näytti hajamieliseltä. Ehkä hän vain pohti jotain. Minusta tuntui hiukan pahalta parhaan ystäväni puolesta mutta olin jo lupautunut leikkimään enkä voisi enää mennä juttelemaan hänelle, koska tässä ajassa, kun olin vain pohdiskellut molemmat pennuista olivat varmaan löytäneet jo hyvä piilot. Lähdin etsimään heitä. En ilmoittanut siitä mitään. Jos he nyt eivät olisi piiloissa, niin ainakin työ olisi puolet helmompi minun kohdallani. Kahta pentua oli aika tuska yrittää löytää suuresta leiristä enkä hetkeen keksinytkään yhtään paikkaa, mutta hetken pyöriskelyn jälkeen kekkasin Kuusikkopennun hännän törröttävän ulos yhdestä oppilaiden pesän pesäpensaasta. Kehräsin itsekseni näylle, sillä se oli aika huvittava. Nelistin pennun luo ja vetäisin tätä rennosti hännästä.
“Löytyi”, nau’uin ylpeänä ja katselin, kun naaras kömpi ulos pensaasta.
//Säihke? Ehkä Jänökin voi jatkaa?
