Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Katsoin säälien pientä mustavalkeaa kissaa. Kun olin päässyt rauhassa tarkastelemaan eläintä, huomasin sen olevan huomattavan nuori. Havaintoni perustuivat kissan kasvojen vielä hieman pentumaiseen ulkonäköön ja pieneen koloon. Lisäksi myös kissan olemus viittasi vahvasti siihen, ettei se ollut täysikasvuinen. Ei Asgardiksi itseään kutsuva kissa kuitenkaan ollut ujo ja pieni pentu. Kissa puhui oma-aloitteisesti ja esitteli itsensä.
”Minä olen Mesitähti, Eloklaanin päällikkö. Tiesitkö, että saavuit klaanimme reviirille juostessasi kettua karkuun?” esitin mustavalkealle kissalle yksinkertaisen kysymyksen. Asgard pudisti päätään, mutta ei ennättänyt kysyä lisäkysymyksiä, kun minä jo jatkoin:
”Jalkasi näyttää olevan loukkaantunut. Meidän leirissämme on parantaja, joka voi hoitaa sen kuntoon. Jos vain suinkin tahdot, voimme viedä sinut sinne.”
Ääneni oli lämmin ja ystävällinen, ja kasvoillani paistoi pehmeä hymy. Asgard katsoi minua epäröiden. Tiesin, että tulokkaalla oli varmasti vaikeuksia luottaa tuntemattomiin kissoihin.
Odottaessani vastausta, katseeni lipui Asgardista Omenatassuun. Oppilas katsoi tulijaa tiukasti irrottamatta katsettaan. Minä en pitänyt nuorta kissaa uhkana ja toivoin, ettei oppilaanikaan pitänyt. Oli typerää luottaa jokaiseen, mutta halusin uskoa, että kaikissa kissoissa oli hyvää. Jokaiselle täytyi antaa mahdollisuus. Juuri nyt minua ei kiinnostanut se, mitä Asgard oli lyhyen elämänsä aikana tehnyt, vaan enemmänkin se, mitä hän tulisi tulevaisuudessa tekemään. Hän voisi olla hyvä lisä Eloklaanille. Kenties Tähtiklaanilla oli käpälänsä pelissä, kun kissa oli eksynyt Kuolonklaanin sijaan meidän reviirillemme.
//Asgard, Omppu tai kenties Harha?
