Leimutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kultapennun osoittaman kukan nimi ei pompannut Leimutassun mieleen samalla sekunnilla kun hän näki sen, vaan parantajaoppilaan oli kaiveltava hetki muistiaan ennen kuin vastasi. Kasvin voimakas tuoksu auttoi häntä saamaan mieleensä yrtin parantavat ominaisuudet ja sen nimen.
”Se on rätvänää”, hän maukui lopulta. ”Se pureskellaan ja levitetään haavalle.”
”Auttaako se haavoja paranemaan nopeammin?” Kultapentu arvuutteli. Leimutassu nyökytteli päätään.
”Kyllä vain. Se hoitaa ne hyvin ja poistaa myrkyn kehosta.”
”Hyvin muistettu.” Leimutassu hätkähti takaa kuuluvaa ääntä. Hän ja Kultapentu kääntyivät yhtä aikaa katsomaan tummanharmaa parantajaa, joka oli ilmestynyt heidän taakseen. Liljatuulen meripihkanväriset silmät tutkailivat heitä molempia uteliaasti.
”Minä tässä opetin Kultapennulle joitakin perusjuttuja yrteistä”, Leimutassu kiirehti sanomaan, ennen kuin naaras moittisi häntä pennun tuomisesta yrttivarastoon. Kultapentu tapitti vanhempaa kissaa silmät ymmyrkäisinä. Leimutassu ei halunnut hänen joutuvan pulaan. Hän muisti, miten uteliaisuus oli kutkuttanut hänenkin varpaitaan ihan pikkupentuna, eikä hän olisi millään malttanut olla tunkematta nenäänsä joka paikkaan.
Liljatuuli katsoi hunajanväristä naarasta hyväntuulisena. ”No, opitko sinä mitään käytännöllistä Leimutassulta, Kultapentu?” hän kysyi Kultapennulta.
//Kulta?
//160 sanaa
