Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Mielipuolinen nauru sekä hapen haukkominen vain jatkui. Vaikka kuinka yritin lopettaa ja rauhoittua, en kyennyt. Jopa sisareni pyysi minua hiljentymään, mutta en yksinkertaisesti kyennyt.
“Varpulaulu?” Kortetuike naukaisi ja astui lähemmäs minua. Hän katseli minua hieman huolissaan, kun nauruni laantui, mutta jouduin silti haukkomaan happea. Jalkani vapisivat enkä tiennyt pysyisinkö enää pitkään pystyssä – saatika elossa. Astuin huterasti pari askelta taaksepäin ja käännähdin ympäri selin toisiin. En halunnut heidän katselevan minua enää. Halusin vain ajan pysähtyvän. Halusin levätä. Annoin jalkojeni antaa periksi ja romahdin maahan. Peitin naamani käpäliini ja koitin saada hengitykseni kuriin. Minusta tuntui, että pääni räjähtäisi. Sydämeni hakkasi aivan liian lujaa. Päässäni pyöri ja maistoin veren maun suussani. Luulin sekoavani, ei. Tiesin sekoavani. Sekoaisin lopullisesti. Kun hengitykseni ei rauhoittunut, aloin itkemään hysteerisesti. Olin varma, että sekoaisin ja jos en sekoaisi kuolisin.
“Varpulaulu”, Kortetuike sanoi ja ilmeisesti kyyristyi viereeni. Yritin piilottaa naamaani vielä syvemmälle tassuihin, mutta tarvitsin kuitenkin happea, joten jouduin nostamaan pääni suoraan kaulani varaan. En tiennyt mitä tehdä. Menetin vain järkeni hitaasti.
//Korte tai Korpi?
