Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Klaaniin oli hiljattain saapunut uusi jäsen. Erakko oli löydetty vaeltelemasta yksin klaanin reviiriltä, ja Mesitähti oli päättänyt ottaa kissan osaksi klaania. Naaras oli saanut nimekseen Huurretassu, ja ihme kyllä, Mesitähti oli nimennyt minun hänen mestarikseen. Vaikka minua pelotti hurjasti oppilaan kouluttaminen Eloklaanissa, olin hurjan otettu siitä, miten paljon Mesitähti minuun luotti. Hän uskoi, että pystyisin kouluttamaan oppilaan soturiksi. Olinhan toki Kuolonklaanissa asuessani kouluttanut Liekkimyrskyn soturiksi.
Ensimmäisenä päivänä olimme kiertäneet Huurretassun kanssa Eloklaanin reviiriä. Se oli minullekin vielä varsin uusi tuttavuus, jonka vuoksi en osannut kertoa ihan kamalasti. Tiesin missä rajat menivät ja missä tärkeimmät paikat sijaitsivat, se oli rajakierroksen pointti.
Nyt oppilas oli tullut luokseni ja pyytänyt päästä saalistusharjoituksiin, ja tietenkin olin luvannut tehdä niin.
Poistuimme ulos leiristä metsään. Ajattelin, että olisi järkevintä opettaa saalistamista metsässä näin aluksi. Huurretassu saisi suojakseen aluskasvillisuuden ja monipuolisemman saalisvalikoiman. Nummilla näkyi lähinnä jäniksiä, joiden saalistamisesta itse pidin eniten. Rakastin sitä, kuinka pääsin juoksemaan kilpaa jäniksen kanssa. Nopeimmat yksilöt usein pääsivät karkuun, mutta en minä mikään maailman hitain kissa ollut.
”Onko saalistus vaikeaa?” Huurretassu rikkoi yllemme laskeutuneen hiljaisuuden kääntäessään jäänsinisen katseensa minuun. Naaras ei hymyillyt, vaan tuon katseensa oli ilmeetön.
”Joillekin se on helppoa, toisille ei. Minä itse en luonnostani ole kovinkaan hyvä saalistamaan, mutta tiedän kissoja, jotka ovat siinä lahjakkaita. Älä huoli, osaan kuitenkin opettaa sinulle kaiken, mitä sinun pitää osata”, totesin väläyttäen oppilaalle hennon hymyn.
Saavuimme pienelle aukiolle lähelle jokea. Joen solinan saattoi kuulla, muttei sitä näkynyt tänne saakka. Asetuin Huurretassua vastapäätä.
”Saalistuksessa kaikki alkaa ensin vainuamisella. Sinun täytyy löytää hajuaistisi avulla eläimen hajujälki, jota seurata. Kun olet seurannut jälkeä ja saanut näköyhteyden eläimeen, on vaanimisen aika. Silloin sinun täytyy pudottautua aivan matalaksi ja liikkua eteenpäin hyvin hitaasti ja hyvin hiljaa, ilman ainuttakaan ääntä”, kerroin pudottautuen samalla matalaksi aivan kuin olisin vaaninut saalista.
”Sinun vuorosi. Näytä vaanimisasentosi”, pyysin palaten taas istumaan.
//Huurre?
// 298 sanaa
