Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
Sypressikuiske katsoi kumppaninsa silmiin. Hän olisi halunnut anella Hallavarjoa jäämään. Hän olisi halunnut olla ottoisänsä kanssa ja sanoa ettei syyttänyt häntä poikansa kuolemasta. Hallavarjo oli joutunut kertomaan suru-uutiset kaksikolle, kun heidän esikoispoikansa oli kuollut. Sypressikuiskeen sydän oli syrjällään surusta eikä hän tiennyt mitä sanoa. Yleensä keskustelut Aurinkoroihun kanssa sujuivat mutta nyt Sypressikuiske ei uskaltanut sanoa mitään, koska pelkäsi Aurinkoroihun reaktiota. Hän pelkäsi myös, että Aurinkoroihulla olisi jotain Hallavarjoa vastaan. Se oli epätodennäköistä mutta hänen oli pakko kysyä.
“Oletko… syytätkö Hallavarjoa? Hän ei ole mitenkään syyllinen. Sitä paitsi…” nuori kuningatar kysyi kumppaniltaan ja siirsi katseensa ainoaan elävään pentuunsa – esikoistyttäreensä. Hän ei tiennyt itsekkään mitä oli tarkoittanut sanoilla “sitä paitsi…” eikä itseasiassa halunnut tietää. “Tiedät että hän on yksi tärkeimmistä kissoista elämässäni – ottoisäni. En kestä, jos kumppanillani on jotain häntä vastaan”, Sypressikuiske jatkoi apeana.
“En tarkoittanut syyttää. Olen hirveä kumppani. En voi siunata sinulle edes terveitä pentuja!” Sypressikuiske naukui hermoromahduksen partaalla. Hän laski häntänsä Vadelmapennun lavoille. Hän tekisi mitä vain, jotta hänen tyttärensä säilyisi hengissä.
//Aurinko?
