Kortepentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Tassuttelin varmoin askelin pentutarhalta leirin keskellä nököttävän Litteäkiven tykö. Kimalaistoive oli jäänyt istuskelemaan pesän suulle, ja aistin hänen katseensa seuraavan liikkeitäni lähestyessäni Pimentovarjon ilmoittamaa tapaamispaikkaa. Kuningatar oli auttanut minua sukimaan turkkini edustuskuntoon, mistä olin hyvin kiitollinen. Tämä oli minulle tärkeä päivä, sillä tänään pääsisin todella osaksi klaanin toimintaa!
Kuutassu oli saanut nimensä joitakin päiviä sitten, ja hänen muutettuaan pentutarhasta oppilaiden pesään jännityksen tunne vatsanpohjassani oli vain kasvanut. Aiemmin tänä aamuna Kimalaistoive oli käynyt kertomassa Pimentovarjolle minun olevan valmis aloittamaan soturikoulutukseni, ja Kuolonklaanin varapäällikkö oli vuorostaan ilmoittanut tapaavansa minut aurinkohuipun aikaan Litteäkiven alla sijaitsevassa pesässä.
Seisahduin onkalon suun eteen. Auringonvalo ulottui vain tunnelin alkupäähän, minkä jälkeen varjot nielaisivat lopun matkasta.
”Kortepentu täällä. Tulin tapaamiseemme”, huhuilin onkaloon, sillä ajattelin, että olisi ollut epäkohteliasta törmätä sisään kutsumatta.
”Tule sisään”, vastaus kuului onkalon perältä.
Niinpä minä laskeuduin varovasti onkaloon. Jouduin hetken totuttelemaan silmiäni hämärään oltuani juuri ulkona kirkkaassa auringonpaisteessa, mutta pian jo erotin selvemmin Pimentovarjon tummanpuhuvan hahmon multaisia seiniä vasten. Nyökäytin varapäällikölle kohteliaasti päätäni tervehdykseksi.
”Tästä hetkestä alkaen olet Kortetassu. Mestarisi on Lieskakajo”, naaras ilmoitti kovin mitäänsanomattomalla äänensävyllä. Hän nyökäytti päätään kohti pesän suuta. ”Voit poistua.”
Räpyttelin silmiäni hiukan häkeltyneenä. Niin vain Kortepennusta oli tullut Kortetassu – olin kuvitellut tapahtuman jotenkin hohdokkaammaksi. En kuitenkaan kokenut asialliseksi valittaa juhlavuuden puutetta, vaan mau’uin syvimmät kiitokseni Pimentovarjolle ja poistuin paikalta etsiäkseni uuden mestarini.
Siristin silmiäni astuessani takaisin päivänpaisteeseen. Aikomukseni oli etsiä Lieskakajo, mutta sitten muistin pentutarhan suulle odottamaan jääneen Kimalaistoiveen ja päätin käydä ilmoittamassa hänelle asiasta ihan ensiksi. Olihan kuningatar kuitenkin pitänyt minusta huolta kaikki nämä kuut ja kasvattanut minut kuin omansa.
Jolkottelin takaisin Kimalaistoiveen luo häntä pystyssä ja hymy huulilla. Pukkasin päälläni kolmijalkaisen naaraan rintaa kehräten, ja hän nuoli hellästi korviani.
”Pimentovarjon mukaan mestarini on Lieskakajo”, kerroin Kimalaistoiveelle ja astahdin vähän kauemmaksi tästä. ”Nimi on minulle tuttu, ja taidan suurin piirtein tietää, miltä hän näyttää, mutta minulla ei ole aavistustakaan, mistä löytäisin hänet. Sattuisitkohan sinä tuntemaan häntä?”
//Kimmo?
