Lehtomyrsky
Kirjoittaja: Ampiainen
Tassutin leiriin aukiolla etsiskelen kissoja jotka olivat olleet siinä oudossa unessa, mutta en nähnyt heistä ketään… He olivat varmaankin joko aikaisessa partiossa tai vielä nukkumassa pesisään… Minun varmaan pitäisi mennä takaisin pentutarhaan… Vaikka en olisi halunnut Nyt olla kumppanini kanssa… Mutta kuitenkin käännyin takaisin pentutarha päin mutta huomasin kumpanini olevan poikamme kanssa ulkona. Tassutin rauhallisesti heidän ohitseen ja hivutauduin nopeasti sisään pentutarhaan ja huomasin että tyttäreni oli myös jossakin muualla. Katselin hetkisen ympärilleni ja huomasin Sypressikuiskeen joka suki turkkiaan maakualusillaan.
*Voin jutella Sypressikuiskeen kanssa! En olekaan hetkeen hänen kanssaan jutellut!” Ajattelin hymyillen. Tassutin naaran luokse ja ehdotin että menisimme ulos jutelemaan ja naaras myöntyi.
”Sädepentu on komea… Olet varmasti ylpeä pojastasi samalla tavalla kuin minä olen omista pennuistani…” Naukaisin hymyillen Sypressikuiskelle ja katselin ylpeänä poikaani joka telmi isänsä kanssa.
”Niin olenkin”, Sypressikuiske vastasi.
”Nyt tiedän että syntyminen on kivuliasta mutta se kipu on todella sen arvoista…” Naukaisin hymyillen Sypressikuiskelle.
”Ja ovathan ne kunigataret aina ennenkin syntyneet mutta onhan heitä kuollutkin… Olen ylpeä siitä että sain saataa varpupennun ja korpipennun maailmaan ja olen varma että kuusihäntä on myös ylpeä heistä…” Naukaisin hymyillen. Etsiskelin parempaa asentoa.
”Sypressikuiske voisitkohan kertoa millaista on saada jo toinen pentue? Tai ehkäpä jo toinen?” Kysyin hymyillen.
”Minä olen nyt saanut kolme pentuetta. Eihän siinä. Toinen tuntuu samalta kuin ensimmäinen mutta ehkä et jännitä kaikkea niin paljon, koska tiedät mitä tuleman pitää. Kolmannen pentueen kohdalla minua jännitti yhtä paljon kuin toisen kohdalla. Toki tilanne olisi ollut varmaan ollut toinen, jos ensimmäinen pentueeni olisi selvinnyt elossa.” Sypressikuiske vastasi.
”Ai sinun ensimmäinen pentuesii kuoli… Miten ikävää ja eikös syreenitassulla ollut veli Oravapentu? Eikös hän kuollut tuntemattomasta syystä nukkuessaan?” Vastasin pahoillani sypresikuiskeen menetyksistä.
*Olen onnekas kun pentuni eivät kuolleet… Mutta Sypressikuiske on menettänyt paljon hän menetti ensimmäinen pentueensa… Toisesta pentuestaan toisen pentunsa soturiudeen rampautuuesaan… Toivon todella että hänen jäljellä olevat pentunsa eivät kuole tai hänen kumppaninsa ei kuole…* Ajattelin.
”Olen varmasti onnekas koska pentuni eivät kuolleet”, naukaisin.
//Sype?
