Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
(Yrtin hakija)
Neljän kissan joukko liikkui ääneti nummilla kohti kauempana edessäpäin kohoavaa kivikukkulaa. Valkoinen Hallavarjo kulki joukon kärjessä ja Kultasiipi ja Helmipilkku seurasivat hänen kannoillaan. Leimusilmä oli jättäytynyt jälkimmäiseksi, sillä hän tiesi, että kivikukkulan jälkeen hänen olisi otettava paikka ryhmän keulassa. Kivikukkulan luo oli kuitenkin vielä jonkin verran matkaa, joten Leimusilmällä oli aikaa käydä mielessään läpi parin viime päivän tapahtumia, joiden johdosta he olivat nyt täällä tähän aikaan aamusta eivätkä leirissä nukkumassa.
Kaksi yötä sitten leiriin oli saapunut outo matkaaja, joka oli ollut niin huonossa kunnossa, että oli hädin tuskin pysynyt pystyssä. Liljatuuli ja Leimusilmä olivat tehneet kaikki tutkimukset, mutta eivät olleet saaneet selvää, mikä kissaa oikein vaivasi. Yllättäen kissan vointi oli romahtanut pahasti, ja hänen suustaan oli alkanut ryöpytä veristä oksennusta. Muukalainen oli kuollut pian sen jälkeen.
Seuraavana päivänä klaanitovereita oli alkanut ilmestyä parantajan pesän suulle valittaen huimausta ja päänsärkyä. Osa heistä oli alkanut yskiä verta ja menettänyt tasapainonsa. Se oli ollut kuin suoraan jostain kauheimmasta painajaisesta.
Ilmeisesti myös Tähtiklaanissa oli huomattu tilanteen vakavuus, sillä pian Leimusilmä oli nähnyt Kortelammen unessaan, ja entinen Myrskyklaanin parantaja oli kertonut hänelle suolla kasvavasta yrtistä, jonka juuria syömällä sairastuneet kissat paranisivat. Matka lääkkeen luo kestäisi neljä päivää, ja sitä varten Leimusilmän oli koottava itselleen ryhmä Eloklaanin ja Kuolonklaanin sotureista. Niinpä hän oli heti unen saatuaan mennyt Mesitähden puheille, ja he olivat yhdessä lähteneet Kuolonklaaniin neuvottelemaan Punatähden kanssa. Sama tauti piinasi myös kuolonklaanilaisia, joten punaturkkista päällikköä ei ollut tarvinnut kauaa suostutella lähettämään kolmea soturia heidän matkaansa. He olivat sopineet, että yrtin hakijat tapaisivat toisensa seuraavana aamuna kivikukkulalla, josta he jatkaisivat yhdessä etelään.
”Tuolla näkyy liikettä.” Hallavarjon ääni havahdutti Leimusilmän ajatuksistaan. Hän kohotti katseensa ja näki kivikukkulan vain muutamien ketunmittojen päässä edessään. Kukkulan laelle nousi seisomaan kolme kissan hahmoa, joiden tummat siluetit piirtyivät terävinä vaalenevaa taivasta vasten. Eloklaanilaiset hidastivat askeliaan ja odottivat, että kuolonklaanilaiset tulisivat ensin heidän luokseen.
Leimusilmä työntyi klaanitoveriensa ohitse kohtaamaan pienikokoisen soturinaaraan, joka laskeutui kahden muun kissan edellä alas kukkulaa. Hän tunnisti kissan Tuhkajuovaksi, yhdeksi Kuolonklaanin kokeneimmista sotureista. Hän oli nähnyt naaraan useita kertoja kokoontumisissa mutta ei ollut koskaan puhunut tälle. Tuhkajuovan perässä tuli suurikokoinen ja roteva kolli, jonka turkissa risteili arpia. Lisäksi mukana oli vielä tummanruskea nuori naaras, joka katseli eloklaanilaisia suurin, hämmästelevin silmin.
”Tervehdys”, Leimusilmä tervehti kuolonklaanilaisia kohteliaasti ja nyökkäsi. ”Olen Leimusilmä, Eloklaanin parantajaoppilas. Nämä ovat toverini Hallavarjo, Kultasiipi ja Helmipilkku.” Hän viittoi takanaan seisoviin kissoihin. ”Te olette varmaankin Punatähden lähettämät soturit.” Se oli melko ilmiselvää, mutta Leimusilmä halusi olla varma. Hän toivoi, että matkanteko yhdessä sujuisi hyvin ja he pääsisivät lääkkeen luo hyvissä ajoin. Hän ei ollut varma, kuinka paljon aikaa sairastuneilla klaanitovereilla olisi, ennen kuin tauti veisi heistä voiton.
//Muut yrtin hakijat?
