Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Näin Käärmekullassa hänen kovan yrityksensä olla optimistinen ja iloinen. Pohdin hetken oliko se yritys piristää minua vai oikeasti olla iloinen. Päästin ulos pienen huokauksen.
“En ole tehnyt paljoa muuta kuin partiointia ja muita soturintöitä”, sanoin ja sydämeni muljahti. Tunsin sen ikävän tunteen, joka palasi aina kun mietin Jänötassua. Olisin tässä kertomassa leikeistäni veljeni kanssa, mutta hän oli kuollut. Ihan oikeasti kuollut. Hän olisi näihin aikoihin saanut soturinimensäkin.
“Oletko kunnossa?” Käärmekulta kysyi ja huomasin itsekin, että tuijotin tyhjyyteen aivan omiin maailmoihini joutuneena.
“Kyllä”, vastasin ja räpyttelin silmiäni pari kertaa. Siirsin katseeni Käärmekultaan ja koitin lukea hänen ilmettään. Hän vaikutti ihan oikeasti hyvän tuuliselta. Se lämmitti sydäntäni, mutta tiesin että silmät, jotka Käärmekultaa katsoivat juuri nyt olivat täynnä surua ja väsymystä. Koitin hymyillä hiukan.
“Miten sinulla menee?” kysyin ja istahdin maahan valmiina kuuntelemaan. En jaksanut puhua, joten yritin saada kumppanini puhumaan. Käärmekulta näytti hetken hieman vihaiselta siitä, että en kertonut enempää päivistäni ilman häntä mutta rentoutti sitten lapansa.
//Käärme?
