Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
Sypressikuiske laahusti Aurinkoroihua kohti. Kolli oli kuullut uutiset. Vai oliko? Naaras käveli pala kurkkuun juuttuneena kumppaninsa luo.
“Vadelmapentukin kuoli”, Sypressikuiske kuiskasi ja nyyhkäisi. “Hän nukkui pois yön aikana, voi Aurinkoroihu. En tiedä mitä tyttärellemme kävi.” Sypressikuiske naukui ja nyyhkytti kovemmin.
“Etkai syytä minua?” Sypressikuiske naukui epäselvästi, koska itkuisa ääni teki äänestä sellaisen, ettei siitä saanut selvää. Hän niiskaisi ja katsahti kolliin.
“Ethän”, hän sanoi vielä varmuuden vuoksi.
“En tietenkään”, Aurinkoroihu naukui ja nuolaisi kumppaninsa korvaa. Sypressikuiske nyökkäsi ja laski päänsä Aurinkoroihun lavalle.
“Rakastan sinua kaikista vastoinkäymisistämme huolimatta. Näytät väsyneeltä pitäisikö meidän mennä nukkumaan”, Aurinkoroihu ehdotti ystävällisesti. Hän näytti itsekin surunmurtamalta ja väsyneeltä. Sypressikuiske nyökkäsi nyyhkyttäen edelleen suruaan.
“E-en tiedä miksi Tähtiklaani kohtelee meitä n-näin. En y-ymmärrä”, Sypressikuiske itki kovemmin. Hysteerinen nyyhkytys valtasi taas Sypressikuiskeen ja tämä ei kyennyt sanomaan mitään. Aurinkoroihu talutti Sypressikuiskeen soturien pesään ja he käpertyivät kiinni toisiinsa. Sypressikuiskeen nyyhkytys lakkasi ajoitaisiksi niiskauksiksi. Hän työnsi kuononsa kiinni kumppaninsa turkkiin ja sai hiukan lohdustusta siitä.
“H-hyvää y-yötä”, Sypressikuiske naukui surullisesti mutta rakastava sävy äänessään. Tuntui yhtäkkiä siltä, kun he olisivat olleet nuoria ja juuri päättäneet olla toistensa kumppaneita.
//Arska?
