Kultapentu
Kirjoittaja: Auroora
Kultapennulla oli tylsää. Hän ei ollut kissa, joka koko ajan tarvitsi tekemistä, mutta hänelläkin oli rajansa. Pentutarhassa oli nimittäin loputtoman pitkästyttävää. Kultapennun lisäksi tarhassa asusti ainoastaan Ratamopentu, joka nukkui nyt sikeästi omalla sammalpedillään. Kultapennusta tuntui, että Ratamopentu oli jo nukkunut koko päivän, ja hän aavisti, ettei pentu heräisi vielä hetkeen.
Jos pentutarhassa oli tylsää, oli lähdettävä muualle. Kultapentu kurkisti pentutarhan karhunvatukkaseinämän aukosta. Aurinkoa ei näkynyt, ainoa merkki sen olemassaolosta oli pilvien takaa loustava haalea hehku. Ilma tuntui kostealta ja lehtikadon ajaksi lämpimältä.
Kultapentu vilkaisi ympärilleen. Hän ei ollut varma, kuinka sallittua hänen oli poistua pentutarhasta. Siellä pysyminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, joten hän astui rohkeasti pesästä ulos. Pentu tiesi vieressä olevan klaaninvanhimpien pesä. Kultapentu ei kuitenkaan halunnut tylsistyä yhtään enempää vanhusten tarinoita kuunnellessaan, joten hän lähti vaivihkaa astelemaan eri suuntaan. Hän näki edessään kaksi suurta puuta, jotka muodostivat soturien pesän. Sen verran Kultapentukin tiesi, vaikka olikin vielä nuori – hän myös tiesi, ettei pennulla ollut sinne mitään asiaa. Sen vieressä oleva pesä näytti lupaavammalta. Yrttien samalla makea että karvas tuoksui kantautui kahden kiven välissä sijaitsevasta parantajan pesästä. Se herätti Kultapennun kiinnostuksen, ja vaikka parantajan pesä oli niinikään kiellettyä aluetta pennuilta, ei hän voinut vastustaa kiusausta hipsiä sisään karhunvatukkapensaikkoon.
Sairasaukiolla ei näkynyt ketään. Toisinaan Kultapentu näki, miten kissat kulkivat sisään ja ulos parantajien pesästä, mutta nyt aukio oli tyhjä. Sen takana kuitenkin häämötti kenties leirin mielenkiintoisin paikka: parantajan yrttivarasto. Jokin yrteissä kiehtoi Kultapentua. Hän ei voinut käsittää, miten pelkillä kasveilla pystyi parantamaan joskus vakavastikin sairaita kissoja. Hän ihaili parantajia ei pelkästään heidän taitavuutensa ja tietävyytensä vuoksi, vaan myös heidän auttamisenhalunsa takia.
Kultapentu kipitti aukion halki kohti aarretta. Hän ei nähnyt ketään lähistöllä; parantajat olivat kaiketi hoitamassa muita asioita. Yrttivarastoon päästyään Kultapentu oli pyörtyä hämmästyksestä. Yrttejä oli paljon, ja ne olivat kaikki erikokoisia ja -värisiä. Oli lehtiä, marjoja, kukkia ja ties mitä. Vaikka Kultapentu oli ehkä liian utelias, hän ei ollut tyhmä, eikä siis alkanut maistelemaan tuntemattomia kasveja. Tuoksut olivat kuitenkin liian houkuttelevia, joten pentu kumartui nuuhkimaan erästä yrttikasaa.
//Leimu?
//327 sanaa
