Pilvitassu
Kirjoittaja: Ron
Minun piti tuuppia itseäni tänään tavanomaista enemmän. Nytkin olin jäädä aloilleni toljottamaan, kun Harhamiete oli astellut veteen. Olin odottanut tätä hetkeä, vesi kiinnosti minua valtavasti. Nyt kun ensimmäinen kastautumisen hetki oli käsillä, olinkin yllättäen epäileväinen. Mistä olisin epäillyt? Pelkäsinkö hukkuvani matalaan jokiveteen? Harhamiete oli ihan lähelläni muutenkin. Vaikka jalkani yllättäen kramppaisikin ja lamaantuisin shokista, hän saisi minut heti pelastettua. Ellei Harhamiete haluaisi minun hukkuvan. Hänen olisi helppo työntää minut pinnan alle, pitää minut siellä, ja väittää minun kadonneen tai karanneen kesken harjoitusten. Ei hänen välttämättä tarvitsisi sitäkään tehdä, tuskin kukaan voisi paljaalla silmällä katsoen sanoa, kuoliko kissa onnettomuudessa vai surmattuna.
Tassuni kaivoivat veden pintaan aukkoja, ja halkoivat sitä kahlatessani Harhamietteen luo. Tyyni pinta oli vielä hieman väreillyt Harhamietteen liikkeistä, minä sain sen vielä villiintymään. Vesi oli kirkasta, hieman vilpoista, ja kastuneista jaloistani laukesi jännittynyt aalto, joka pakeni äkkiä rankaani pitkin kehostani. Pohjan sileä hiekka yllätti minut aluksi. Tassuni kaivautuivat siihen, kun olin jännittyneisyyttäni siirtänyt koko kehoni painon niihin. Harhamiete seurasi liikehdintääni. Vedessä olo tuntui jännältä, olin kuin humaltunut siitä. Tukahdutin kuitenkin kiihtymykseni, sillä minulla oli yhä kiire oppia liikkumaan veden varassa oikeaoppisesti. Katsoin Harhamietettä, ja tällä kertaa minä todella kuuntelin, mitä hänellä oli sanottavaa, ja analysoin hänen opettamaansa mekaniikkaa, enkä mitään irrelevanttia hänessä tai ympäristössä.
//Harha?
205 sanaa
