Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
“Siis… mitä tulimme oikein tekemään tänne? Mitä asiaa sinulla oli? Onhan kaikki nyt varmasti kunnossa?” kolli kyseli korvat luimistuen ja häntä pörhistyen. Nyt tuli entistäkin vaivaantuneemmaksi. Oliko hänen pakko olla niin huolissaan?
“Kaikki on hyvin, ihan tosi!” vakuuttelin. Sädesäihke vaikutti kuitenkin edelleen hieman säikyltä. Hän kai varautui pahimpaan. Ei se olisi kuitenkaan sellaista… eihän? Kai kolli ei suuttuisi, kun kertoisin hänelle, miksi oikeasti olimme sinne tulleet?
“Ensinnäkin, halusin sanoa, että…” aloitin. En oikein ollut enää yhtä itsevarma kuin vielä hetki sitten leirissä ollessani. “Että… Että paranen hyvin ja että Lehtomyrskyn kuolemankin jälkeen oloni alkaa jo tuntua paremmalta”, sanoin. Kolli kallisti päätään.
“Siinäkö kaikki?” hän kysyi. Sädesäihke kai tiesi, että en toisi häntä sinne asti vain kertookseni jotain tuollaista.
“No oli minulla muutakin asiaa”, naukaisin hiljaa ja valmistelin itseäni sisäsesti siihen mitä minun piti sanoa. En kuitekaan ehtinyt kuin avata suuni, kun lähimmästä pensaasta kuului räsähdys.
“Käärmepen- tai siis Käärmekultaa!” joku kutsui. Katsoin pensasta karvat pörrössä. Tuo ääni… Se oli jotain niin tuttua, mutta mitä?
“Kuka siellä?” kysyin pensaaseen. Vastausta ei kuulunut. Luulin jo tulleeni hulluksi, mutta sitten sieltä vilahti jokin kimppuuni. Se painoi minut vatsa maata vasten ja sihisi suoraan korvaani.
“Pitkästä aikaa. En malta odottaa, että pääsen kostamaan elämäni pilaamisesta”, naaras sihisi. Hänen hajunsa, hänen äänensä, jopa hänen tuntunsa! Kaikki se tuntui niin tutulta.
//Säde?
//Voit vaikka laittaa Lotan selittää kuka se on ja miks se vihaa käärmet
