Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Minusta tuntui, että Sädesäihke pettyi siitä huolimatta, että sanoi, ettei sillä ollut kamalasti väliä. Siirtelin tassujani surkeana. Pennut olisivat kyllä niin ihania, mutta mitä iloa siitä olisi, jos ne olisivat kaikki kuolleet tai itse olisi kuollut.
“Pitäisikö meidän muuten ilmoittaa tästä jollekulle?” kysyin yhtäkkiä ajatellen sitä, että olimme tai emme olleet nyt kumppanukset.
“Ai mitä mistä? Et kai odota pentuja!” Sädesäihke huudahti silmät suurina. Pudistelin päätäni nopeasti.
“Ei, en toki! Ymmärsit nyt väärin. Tarkoitin sitä, että kerroimme pitävämme toisistamme, tai jotain…” mutisin ja katselin toisaalle. Sädesäihke vaikutti rentoutuvan. Kolli oli tainnut todella luulla, että minä odotin pentuja. Se olisikin ollut hullua. Eihän minulla edes ollut virallista kumppania vielä… kai?
Ajatukseni lähtivät yhtäkkiä lipumaan vanhempiini. Kääpäkorppi oli varmasti mielissään siitä, että olin viimein sanonut tunteistani, emoani ei varmasti kiinnostaisi pätkän vertaa. Entä Sypressikuiske ja Aurinkoroihu.
“Pitäisiköhän tästä sanoa Aurinkoroihulle? Mietin vain, että onkohan hän meidän välistä suhdetta vastaan vai puolesta… Sypressikuiskeelta ei oikein voi enää kysyä”, sopertelin hieman hämilläni itsekin siitä, mistä oikein höpötin.
//Säde?
