Haavetassu / Kharon
Kirjoittaja: Elandra
Lieskakajon reaktio sai Kharonin hämilleen. Oppilas tapitti hämmentyneenä raitaturkkista soturia, joka oli pillahtanut itkuun kuin pieni pentu. Hämmennystä seurasi suunnaton suru, kun hän ymmärsi, miten iso asia tämä oli hänen mestarilleen. Nyt lähtö tuntui vieläkin pahemmalta, Kharon ajatteli mielessään.
”Milloin te lähdette? Nyt? Vasta myöhemmin?” Lieskakajo esitti kysymykset monien muiden kysymysten perään. Kharon kohautti lapojaan onnettomana.
”En minä tiedä. Isä vain sanoi, että me olemme lähdössä. En tiedä milloin tai minne”, Kharon lausui takellellen ja katsoi onnettomana mestariaan, ”minä en haluaisi, mutta minun on pakko.. Ymmärräthän sinä?”
Kharon kohtasi Lieskakajon vihreän katseen. Nyt myös oppilaan silmiin oli ilmestynyt kyyneleitä. Hän todella kaipasi mestarinsa ymmärrystä asiaan, koska Kharon pelkäsi tekevänsä väärän ratkaisun. Lieskakajo nyökkäsi onnettomana ja niiskaisi. Kharon käänsi katseensa poispäin, koska hän ei halunnut itkeä. Oppilas katseli kyyneleiden sumentamin silmin hiirenkorvan ajan metsää, joka heräili eloon pitkän lehtikadon jälkeen. Puut ja taivas sekoittuivat toisiinsa ja koko maailma tuntui vääristyvän. Kun Kharon räpäytti silmiään, kyynel lähti silmäkulmasta liikkeelle ja näkökenttä muuttui taas normaaliksi. Laikukas oppilas niiskaisi hiljaa ja käänsi katseensa Lieskakajoon.
”Voisimmeko me kuitenkin harjoitella sitä kalastamista? En tahdo, että sinä olet surullinen”, Kharon lausui hiljaisella äänellä, ”sinä olet kuitenkin minun paras ystäväni.”
//Lieska?
// 192 sanaa
