Lätäkkötassu
Kirjoittaja: Elandra
Aamu oli kaunis, ja Lätäkkötassu nautti siitä täysin rinnoin. Hän oli ummistanut silmänsä ja kohottanut leukansa kohti kirkkaansinistä taivasta, yrittäen täyttää koko mielensä rauhalla, jonka tämä aamu oli tuonut mukanaan. Hopeanharmaa naaras oli jo tottunut uuteen elämäänsä Eloklaanin leirissä vartijana. Hän oli töissä koko ajan, muttei se haitannut. Lätäkkötassu nautti siitä, että hän sai olla hyödyksi klaanilleen ja ennen kaikkea perheelleen. Henkäystähti oli sodan jälkeen osoittanut suurta luottamusta nuorimpia pentujaan kohtaan, kun hän oli valinnut kolmikon vartijoiksi vihollisklaanin leiriin. Lätäkkötassu ei pitänyt eloklaanilaisista, mutta hän oli selvinnyt jo kahden kuun ajan ongelmitta vihollisten keskuudessa. Eloklaanilaiset olivat inhottavan ystävällisiä ja hyväsydämisiä, aivan yhtä heikkoja mitä Lätäkkötassu oli ajatellutkin. Nämä kissat näyttivät tunteensa empimättä. Jos Lätäkkötassu olisi halunnut, hän uskoi voivansa vaivatta selvittää jokaisen vihollisensa heikon kohdan ja käyttää niitä hyväkseen. Mutta naaras ei vaivautunut näkemään moista vaivaa. Hän kyllä tarkkaili vihollisiaan minkä kerkesi, mutta turha vihan lietsominen tuntui Lätäkkötassusta turhalta. Hän kyllä jakoi mielellään mielipiteitään eloklaanilaisten tavoista toimia, mutta teki sen asiallisesti ja provosoimatta.
Henkäystähden tavoitteena oli kitkeä eloklaanilaisista pois kaikki ne huonot piirteet, mitä heissä oli. Yksi näistä oli usko Tähtiklaaniin. Lätäkkötassu ei ennen Eloklaanin vartijaksi tuloaan ollut tiennyt Tähtiklaanista juuri muuta kuin sen nimen, mutta kuullessaan lisää hohtavista kissoista ja ikuisesta elämästä tähdissä, ei naaras ollut ollut kiinnostunut kuulemaan enempää. Hän ei voinut ymmärtää, miten kukaan saattoi uskoa sellaiseen hölynpölyyn.
”Huomenta”, naukaisu havahdutti nuoren naaraan pois ajatuksistaan. Soturioppilas raotti sinisiä silmiään ja käänsi lämpimän katseensa Lampitassuun, joka oli juuri astunut ulos pesästä. Harmaaturkkinen naaras istuutui sisarensa vierelle ja silmäili tottuneesti Eloklaanin leirin pääaukiota. Lätäkkötassun kurkusta pääsi hiljainen kehräys, hän oli todella onnellinen saadessaan elää näitä poikkeuksellisia aikoja pentuetovereidensa kanssa.
”Huomenta”, tabbykuvioinen Lätäkkötassu vastasi ystävällisellä äänellä. Hymy hänen kasvoiltaan kuitenkin haihtui nopeasti, kun naaras käänsi katseensa takaisin Eloklaanin leirin pääaukiolla oleviin eloklaanilaisiin. Kuten tavallisestikin tähän aikaan, aukio oli hiljainen. Lätäkkötassun ei tarvinnut tällä hetkellä juurikaan vahtia pääaukiolla kissojen toimia tai puheita, sillä suurin osa leirissä olevista kissoista joko nukkui, oli partioissa tai oleskeli yksinään ympäri aukiota. Hän uskoi voivansa jutella aivan rauhassa pienen hetken ajan siskonsa kanssa.
”Tänään on todella rauhallinen aamu”, Lätäkkötassu totesi ja vilkaisi nopeasti sisartaan, ”millainen päivä sinulla on tänään edessä? Virtaviima on tämän aamun pesän vahtina, joten minun aamupäiväni on vapaa. Jos sinulla ei ole mitään, olisi ihanaa syödä yhdessä aamiaista.”
//Lampi?
KP-boosti käytössä
