Huurretassu
Kirjoittaja: Dodock
Kävelin hiljaisena, Sanomatta mitään ja välttelemällä katsomasta Mahlahallaa. Minua pelotti, Tämä varmaan kertoisi Mesitähdelle, Klaanin päälikölle, Tilanteesta. Sitten minut eroteittaisiin. Huomasin olevani jo pääaukiolla, Kun huomasin mestarini kermanvärisen turkin vieressäni. Tämä puhui minulle jotain, Mutta en saanut selvää. Katseeni oli tyhjä ja oloni pelokas. Mitä olin mennyt tekemään? Entä jos olisin saattanut jopa hyökätä? Se oli ollut uhkaavan lähellä. Ei, En ollut suunnitellut tappavani mestariani, Mahlahallaa. Olin ajattellut viettäväni tavallisen harjoituksen.Tiesin tämän katsovan minua vihreällä katseellaan. Sitten hän kiristi tahtia ja tuli eteeni. Yritin vältellä hänen katsettaan, Mutta lopulta katseemme kohtasivat. Käännähdin pääni nopeasti pois tämän polttavan katseen alta.
”Onko sinulla kaikki hyvin? Ei hätää, en minä ole vihainen, säikähdin vain. Sinä voit puhua minulle, jos jokin on hullusti”, Kuulin kollin lausahtavan. Minun teki mieli alkuun juosta karkuun, Piiloutua oppilaiden pesän syvimpään nurkkaan ja kaivautua sammaleihin. Piilossa muilta. Lopulta päätin ryhdistäytyä, En ollut heikko pentu.
”En tiedä mikä minulle tuli, En itsekkään jäljillä tässä. Minulle vain tuli..pelko, Että tämä olikin oikea taistelu. Jossa olisi kyse hengestä, Varmaan tajusit?” Selitin hätäisenä Mahlahallan katsoessa minuun, En uskaltanut pitää silmiäni auki.Pelkäsin tämän katseen olevan tuomitseva, Mutta kun lopulta avasin silmäni, Katse olikin myötätuntoinen.
”En ole sinulle vihainen, Ei hätää. Mut sinun kannattaa ehkä levätä, Hae vaikka saalista ja rentoudu.” Kolli sanoi, Hengähdin hämmästyneenä, Olin odottanut toruja, Mutta.. Ehkäpä hän ymmärsi minua, Olihan kuoloklaanista siirtyminen eloklaaniin ollut raskasta, Tätä oli varmaan ihmetelty.
Lähdin hänen käskyttämä hakemaan saalista, Mutta olin sen verran mietteissäni tästä päivästä, Ettei ruuan hakemisesta tullut mitään, Jäin vain seisomaan ruuhkan lähistölle, Joka oli syntynyt metsästyspartion palattua saalistusretkeltä. Yhtäkkiä kuulin ääntä.
Edessäni seisoi valkea kolli, Nimeä en tiennyt, Mutta tällä oli hiiri suustaan.
”Anteeksi, saisinko syödä tässä sinun seurassasi?” Kolli kysäisi. Valkea kissa , kuten minäkin, Katsoi minua ystävällisesti. Olin hiukan yllättynyt, Mutta eihän seura varmaan haittaisi.
”Toki!” Sanoin , Tämähän voisi vaikka piristää!
//303 sanaa
