Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
Jätin kumppaniaiheen pois Käärmekullan näyttäessä hieman vaivaantuneelta.
“Onko pentujen määrä syntyä jo pian?” ystäväni naukaisi. Vilkaisin vatsaani. Pennut olivat todellakin pyöristäneet sen aika valtavaksi. Olin todella innoissani, että saisin tavata heidät pian ja niin varmasti oli perheenikin.
“Niin. He saattavat syntyä minä hetkenä hyvänsä. Eikö olekin jännittävää?” intoilin.
“On, tosi jännittävää! Saanhan sitten tulla katsomaan heitä, kun he syntyvät?” naaras kysyi iloisesti. Nyökkäsin.
“Tietysti. Luulen, että sinun kannattaa kuitenkin nyt mennä. Soturintehtävät odottavat, eikö vain?” sanoin ja päästin Käärmekullan menemään. Hän nyökkäsi hyvästiksi ja lähti. Hymyilin kissan perään. Halusin, että Käärmekulta ja Sädesäihke sekä Syreenisumu ja tietysti tulevat pennut eläisivät sitä elämää, jonka menetin jalkani mukana. Jäin hetkeksi tuijottamaan pentutarhan uloskäyntiä mutta käänsin sitten katseeni käpäliini. Pahuksen takajalka teki minulle aina toisinaan niin huonon olon, että muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin vain koittaa nukkua. Laskin pääni ja suljin silmäni koittaen sivuuttaa kivun. Tottakai voisin pyytää parantajalta unikonsiemeniä mutta silloin he huolestuisivat ja sitä halusin suunnilleen vähiten juuri nyt.
