Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
“Sädesäihke minä pidän sinusta! Halusin kertoa sen. En kestä enää peittelyä! On niin vaikeaa olla kanssasi, kun et tiedä, mitä sinusta todella ajattelen. Mutta… onko se outoa, että minä rakastaisin sinua..?” Käärmekulta naukui. Minulla meni hetki prosessoida, mitä naaras oli juuri sanonut. Kissa, johon olin ollut ihastunut ihan ensimmäisestä tapaamisestamme saakka juuri tunnusti oman rakkautensa minulle.
“Ei se ole outoa ja minäkin… minäkin pidän sinusta. Olen pitänyt sinusta tosi pitkään”, nau’uin. Oli vaikeaa myöntää naaraalle, että vastasin tämän tunteisiin mutta sen sanottuani tunsin lämpöä sisälläni. Nyt meillä ei ollut Käärmekullan kanssa enää mitään salattavaa. Ihailin hetken naaraan piirteitä auringon osuessa hänen turkilleen.
“Ihanaa”, Käärmekulta sanoi ja katsoi minua silmiin. Käänsin heti katseeni pois ja ihastelin vaihteeksi varpaitani. Turkkiani kuumotteli ja sydämeni hakkasi lujaa.
“Niin”, henkäisin. En keksinyt mitään muuta sanottavaa.
“Tänään on muuten hyvä sää”, naukaisin nolona ja hieroin toista silmääni käpälälläni.
“Aurinko paistaa pitkästä aikaa”, jatkoin turkki kuumotellen yhä kovemmin.
//Käärme?
