Karjuvirne
Kirjoittaja: Elandra
Metsässä kaikki vaikutti aivan tavalliselta, missään ei näkynyt, kuulunut tai haissut mitään normaalista poikkeavaa. Uskaltauduin siis rentoutumaan hieman ja nauttimaan Tähtimötaivaan seurasta. Oli ilo nähdä, miten hyvin mustavalkea naaraskissa oli toipunut kuumetaudistaan. Huomaamattani kasvoilleni piirtyi hento hymyn kaltainen virnistys, kun katseeni seilasi metsiköstä vierelläni kulkevaan naarassoturiin. Hankeen tehty polku oli melko kapea, joten kulkiessamme turkkimme hipoivat tasaisin väliajoin toisiaan. Tähtimötaivaan läsnäolo sai edes pieneksi hetkeksi minut unohtamaan kaiken synkkyyden, joka varjosti elämääni. Juuri nyt en pelännyt lainkaan tulevaisuutta tai sitä, että jäisin ypöyksin Eloklaaniin. Virne kasvoillani oli muuttunut lämpimäksi hymyksi, kun katseeni oli nauliintunut rinnallani kulkevaan soturiin. Juuri sillä hetkellä Tähtimötaivas vilkaisi minuun päin. Hänen korvansa painuivat hämmennyksestä aavistuksen verran luimuun ja naaras hidasti tahtiaan.
”Onko sinulla kaikki hyvin? Näytät hieman oudolta”, naaras ilmoitti jokseenkin epäröiden. En vaivautunut peittelemään hymyäni ja iloani.
”On, kaikki on paremmin kuin pitkään aikaan”, vastasin rauhallisella äänellä ja nyökyttelin päätäni, ”et arvaakaan, kuinka paljon olen kaivannut seuraasi. Heh, taidan olla hieman erakkoluonne, sillä ei minulla ole täällä muita ystäviä kuin sinä.”
//Tähtimö?
