Kärpästassu
Kirjoittaja: Saaga
“Minä olen jo tässä. Kärpästassu voi hakea Kortetuikkeen soturienpesästä”, Kallahämy hymähti Käärmekullan takaa. Vilkaisin mestariani ja hampaitaan kiristelevää emoa.
“Anteeksi emo”, sanoin ja käännyin. Lähdin kohti soturien pesää, mutta minun ei tarvinnut edes mennä sisään, kun Kortetuike jo käveli ulos pesästä. Tuo hätkähti ja pysähtyi äkisti, jottei olisi törmännyt minuun. Heilautin häntääni kohti emoa ja Kallahämyä. Soturi katsoi kaksikkoa ja oli hetken hieman hämmentyneen näköinen, mutta taisi tajuta minun tarkoittavan partiota, kun tassutin itse emon ja mestarini luo. Katsahdin taakseni Kortetuikkeeseen ja töllötin vain suoraan eteenpäin tyhjyyteen.
“Olemmeko me saalistus- vai rajapartio?” Kortetuike kysyi tyynesti.
Käärmekulta näytti edelleen ärsyyntyneeltä, mutta vastasi silti: “Saalistuspartio. Pistetään menoksi.”
Tassutin Kallahämyn rinnalla hiljaisena emon perään. Kortetuike jäi viimeiseksi.
“Muistatko vielä kuinka lintuja saalistettiin?” Kallahämy kysyi. Hän yritti mestaroida ja selvästi keventää partion kireää tunnelmaa. Toisaalta kireys taisi olla vain minun ja emoni välillä.
“Kyllä”, vastasin.
“Sinun kuuluu vastata miten, Kärpästassu”, emo sihahti edeltämme, “Olet selvästi kuunnellut liikaa Sielutassua! Hän on aivan samanlainen, ei ikinä vastaa kysymyksiin.”
“Enkä ole. Sielutassu on ystäväni”, vastasin emolle. Kallahämy näytti vaivaantuneelta ja katsoi poispäin minusta. Ihan sama!
“Ei hän ole ystäväsi. Hän yrittää vain aivopestä sinut olemaan huono oppilas. Olet ottanut häneltä ihan liikaa vaikutteita. Miksi ihmeessä haluat olla kuten hän?” kullankeltainen naaraskissa naukui. Tuon turkki väreili ärsytyksestä ja hännänpää kääntyili.
“Hän on kiva ja muut pitävät hänestä”, vastasin emolle ja katsoin käpäliäni. Olisimmekohan pian jo perillä? En halunnut kuunnella emoa enää.
//Käärme?
