Säihketassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Tassutan ulos pentutarhasta kuusikkopennun edellä. Nuori pentu oli pyytänyt että leikisin hänen kanssaan ja tottakai olin suostunut! Ulos olimme menneet koska kimalaistoiveen mielestä pentutarhassa ei ollut tilaa. Ulos päästyämme pysähdyn ja käännyn pienempää pentua päin hymyilen.
”Mitä haluat leikkiä?”, kehrään nuorelle naaralle.
”Voidaanko leikkiä jotain sellaista missä sinä olet kuolonklaanin tunkeilija minä olen eloklaanin soturi? Tai ehkä päällikkö!” kuusikkopentu kysyy silmät suurina.
”Tottakai voimme-” aloitan mutta en ehdi loppuun ennenkuin kuusikkopentu jo loikkaa minua päin ja kaataa minut kyljelleen. Päästän pienen hämmentyneen ulvaisun ja alan sitten rimpuilla minua nuoremman pennun alla kunnes kierähdän ja kuusikkopentu jää aleni. minä kompuroin nopeasti pystyyn jotta kuusikkopentua ei ehtisi sattua.
”Noniin kuusikkotähti, noinko pienellä sinunlaisesi päälikkö rökitetään? Minä säihketähti kuolonklaanin päälikkö oletin että sinä osaat edes vähän taistella!” kehrään leikkimielisesti. Kuusikkopentu nousi seisomaan nolostuneen näköisenä korvat luimussa.
”En ole noin helposti voitettavissa!” naaras miukaisi ja oli jo yrittämässä kaataa minut taas. Kaadun nopeasti tramaatisesti maahan ja alan anoa armoa.
”Anteeksi! Voi anteeksi suuri kuusikkotähti! Minun ei olisi pitänyt pilkata sinua! Päästä minut menemään niin en enään ikinä hyökkää klaanisi!” ulisen muka peloissani. Kuusikkopentu vain murisi pienellä äänellä kunnes lopulta vastasi minulle iloinen pilke silmissään.
”Hyvä on päästän sinut, kunhan et enään ikinä tule takaisin.. Enää ikinä!” naaras vinkaisee ja päästää minut irti. Kompuroin nopeasti pystyyn ja tuijottan pentua kyyryssä muka pelokkaana.
”Teen mitä vain kunhan et satutta minua enään!” vastaan. Kuusikkopentu kehrää ylpeänä.
”Lähde sitten! Nyt ennenkuin muutan mieltäni”, kuusikkopentu kehrää ja heiluttaa häntäänsä kuin merkiksi. Nyökkään ja luikin pois kuusikkopennun luota kohti pentutarhaa mutta pysähdyn ennenkuin sujahdan sisään vaan jään sen edustalle ja käännyn ympäri. En menisi pentutarhaan! Käännyn nopeasti ympäri ja lähden kohti tuoresaalis kasaa, mutta aikeenani ei ollut ottaa sieltä mitään. Minulla ei ollut nälkä. Kuitenkin päädyin nuuhkimaan uteliaana tuoresaalis-kasaa. Minun teki mieli ottaa sieltä jotain, niiden herkulinen haju sai veden kielelleni mutta kuitenkin käännyn ympäri enkä ottanut siitä mitään, minulla ei oikeasti ollut nälkä joten en ottaisi siitä mitään! Lähdin sitten tassutamaan kauemmas kasasta. Yllättäen mesitähti nousee ylös litteäkivelle mistä hän yleensä kutsuu kokouksen.
*hän varmaan huutaa nyt kokous-kutsun* ajatelen ja Höristelen uteliaana korviani ja oikeassa olin ollutkin! Mesitähti huusi näet kokontumis kutsun!
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tänne litteäkivelle klaanikokoukseen!” mesitähti ulvahti ja klaani alkoi kokoontua uteliasti supisten. Kimalaistoive tuli mustikkapennun kanssa pois pentutarhasta ja kuusikkopentu lyöttäytyi heidän seuraansa mutta minä vilkuilin ympärilleni etsien jänöpentua ja lopulta huomaan tämän alle ketunmitan päässä minusta. Loikin nopeasti veljen luo ja sitten tassuttamme yhdessä muun klaanin kanssa litteäkiven luo. Loimupentu tassutti meidän vierellemme sen näköisenä että oli haljetta innosta. Ehkä kolli oletti että hänet nimittettään? No saattoihan se olla mahdollista. Työnnyimme eturiviin kimalaistoiveen ja muiden pentujen vierelle. Nyt koko klaani oli koossa, se tarkoitti sitä että nyt saisimme tietää mistä oli kyse!
”Minun on ilo ilmoittaa että tänään nimitän klaanilleme kolme uutta oppilasta!” mesitähti kajauttaa Ja sai kimalaistoiveen sukimaan nopeasti minut ja loimupennun ja jänöpennun nopeasti puhtaiksi kuten meidän emot varmaan olisivat tehneet jos olisivat elossa -tai mistä sen tietää? Ehkä loimupennun emo onkin elossa muttei vain klaanissa!
”JänöPentu, olet elänyt klaanissa kuusi kuuta ja nyt on sinun aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään asti, jona ansaitset soturinimesi, kutsuttakoon sinua jänötassuksi. Mestariksesi tulen minä mesitähti”, mesitähti aloittaa veljestäni. Jänöpentu tai nykyinen jänötassu on tosi onnekas! Saada nyt itse päälikkö mestariksi! Veli näytti hetken hämmästyneeltä kun hän kosketti päälikkön neniä ja meni noin hännänmitan päähän päälikköstä. Loimupentu tuijotti veljeäni närkästyneenä ja mutisi jotain niin kovaan ääneen että kuulin vain juuri ja juuri kollin sanat.
”Minusta olisi pitänyt tulla päälikkön oppilas!” loimupentu mutisi närkästyneenä. Sitten oli loimupennun vuoro.
”Loimupentu, olet elänyt klaanissa kuusi kuuta ja nyt on sinun aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään asti, jona ansaitset soturinimesi, kutsuttakoon sinua Loimutassuksi. Mestariksesi tulee nokkospilvi. Odotan, että nokkospilvi välittää kaiken tietonsa sinulle.” mesitähti ilmoitti. Loimutassu näytti aivan siltä kuin olisi juuri saanut kuula jotain kamalaa. Mitä pahaa nokkospilvessä oli? Kuitenkin kolli kosketti neniä mestarinsa kanssa ja tassuti tämän perässä takaisin klaaninsekaan mukisematta. Nyt olisi minun vuoroni! Tassutin eteenpäin jotta mesitähti erottaisi minut joukosta. Vilkaisen vielä jänötassua joka kököti lähellä litteäkiveä ja loimutassua joka istui nokkospilven vierellä todella petyneen näköisenä. Siirsin kuitenkin nopeasti katseeni takaisin päälikköön, nyt saisin tietää kenestä tulee mestarini!
”Säihkepentu, olet elänyt klaanissa kuusi kuuta ja nyt on sinun aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään asti, jona ansaitset soturinimesi, kutsuttakoon sinua säihketassuksi. Mestariksesi tulee sadeturkki. Odotan, että sadeturkki välittää kaiken tietonsa sinulle.” mesitähti ilmoitti. Sadeturkki? Toivottavasti hänestä tulee hyvä mestari! Kosketan nopeasti mestarini kanssa neniä ja sitten tassutan tämän perässä muiden luokse ja klaani alkaa huutaa meidän nimiämme.
”Loimutassu! Säihketassu! Jänötassu! Säihketassu! Loimutassu!” klaani huuteli.
”Kokous on ohi”, mesitähti ilmoittaa kun klaani on hiljennyt. Sadeturkki katsoo minua hetken ennenkuin vie minut ulos leiristä jota voisi esitellä minulle reviiriä. Tästä tulisi jännittävää! Työnnän kyntteni esiin innosta mutta vedän ne nopeasti taas sisään ja seuraan mestariani. Sadeturkki esitteli minulle joen ja paljon muutakin: mutta minä en ollut kovinkaan kiinnostunut puolestakaan niistä, eniten minua kiinnosti joki. Olisi kivaa jos voisin opetella uimaan! En malta odottaa että sadeturkki opettaa minut uimaan.. Mutta minun pitää kyllä ensin odottaa että vesistö on taas tarpeeksi lämmintä! Toiseksi eniten minua kiinnosti kun sadeturkki esitteli rajat. Minua innostutti aivan kauheasti.
*ehkä vielä joskus olen päälikkö.. Ja menen joskus kuolonklaanin reviirille keskustelemaan rauhanomaisesti kuolonklaanin päälikkölle! Se on ainut tapa miten koskaan voisin nähdä miltä kuolonklaanin reviirillä näyttää! Mutta.. Minua kiinnostaa Heidän reviirinsä.. Ehkä voisin joskus mennä Heidän revirilleen tutkimusretkelle? Ei.. En! En rikko soturilakia sen takia että saisin tutkia toisten reviirejä!* ajattelee. Pian sitten olimmekin jo valmiit ja sadeturkki johdatti minua takaisin leirille. Olikohan jänötassukin käynyt tutkimusretkellä? Kyllä varmaan olisi! Yllätyksekseni Ennenkuin ehdin edes kunnolla tajuta olimme jo leirissä.
”Noniin, menepäs nyt sinun pitää mennä tekemään itsellesi makuualuset oppilaiden pesäsään, sen jälkeen saat ottaa jotain syötävää ja sitten saat vapaata loppupäiväksi, minulla on huomenna aamupartio, joten otan sinut huomenna mukaan” mestari kehotti.
*aamupartio? Pääsen siis partioon!* ajettelen ja nyökään sitten innokkaana. Sadeturkki hymyilli ja jäti minut yksikseen tassutaen matkoihinsa. Käännyn nopeasti ympäri ja lähden loikimaan kohti oppilaiden pesää. Tunkeuduin sitten sisään pesään ja huomasin siellä haukkatassun joka istuskeli sammalvuoteella sukimassa itseään.
”Hei haukkatassu, tiedätkö mihin saisin tehdä oman vuoteeni?” kysyin innosta kihisten. Haukkatassu siirsi katseensa minuun ja lopeti turkinsa sukimisen.
”Voisit tehdä sen minun maakualusteni vierelle tuohon?” haukkatassu ehdotti ja osoitti hännällään vieressääb olevaan tyhjään kohtaan.
”Sopii!” kehrään ja käännyn ympäri kohti parantajien pesää hakeakseni sammalta. Heti sisään päästyäni pysähdyn ja vilkuilen ympärilleni.
”Hei? Tulin hakemaan sammalta vuoteesseni oppilaiden pesään!” huhuilen ja tassutan sisemmälle pesään kunnes pysähdyn ennenkuin törmään vienotassuun.
”Hei, säihketassu! Tulit hakemaan niitä sammalia eikö?” parantajaoppilas kehräsi ja kääntyi ympäri.
”Odota siinä käyn hakemassa vähän sammalta!” naaras kehoti ja katosi pesän syövereihin. Istuudun maahan odottamaan että vienotassu palaisi. Ja pian hän palasikin sammalta mukanaan.
”Tässä”, naaras kehräsi ja pudotti sammalet eteeni.
”Kiitos!” kehrään ja napaan sammalet suuhuni heilautan häntääni hyvästiksi ja loikin ulos pesäslevevda käännyn kohti oppilaiden pesää. Ja nopeasti jo sujahdankin sisään pesään. Tassutin hitaasti sen tyhjän kohdan luo haukkatassun maakuualusten viereltä ja alan rakentamaan sammalvuodeta itselleni. Lopulta sain vuoteen valmiiksi ja nousen ylpeänä seisomaan, käännyn sitten haukkatassun puoleen, naaras oli ollut siinä koko ajan ja löisin vaikka kuun punkkitarkastuksista vetoa että naaras oli tarkailut minua.
”No, haukkatassu menikö hyvin?” kehrään iloisena leveästi hymyillen. Haukkatassu vilkaisee minua hämillään.
”meni”, naaras naurahtaa. Naurahdan vähän itsekin ja käännyn sitten toiseen suuntaan ja lähden tassutamaan ulos pesästä kohti tuoresaaliskasaa ei ei minulla nälkä ollut. En vain halunnut olla syömättä kun sadeturkki sentään oli siihen luvan antanut. Pysähdyn tuoresaalis kasan vierelle ja alan nuuhkia sitä ja kaivella sieltä jotain kunnes vedän sieltä laihan oravan ulos ja tassutan leirin reunalle nauttimaan oravaa rauhassa. Syön oravan nopein ja siistein haukauksin ja sitten lähden kohti oppilaiden pesää, koska minä menisin huomenna aamupartioon minun pitäisi levätä jota jaksaisin olla partiossa. Työnnyn nopeasti sisään oppilaiden pesään ja käperyin juuri tekemälleni sammalvuoteelle ja suljin silmäni nukahtaen nopeasti.
Aukaisen silmäni kirkkaassa auringon valossa ja tajuan olevani joen rannalla. Nousen nopeasti pystyyn ja vilkuilen ympärilleni. Oli lämmintä ja puut olivat täynnä vihreitä lehtiä. Käännyn sitten joen puoleen. Tassutan joen luokse ja kosketan sitä tassullani, se ei ollut jäässä. Päätin kastautua jokeen ja laskin molemmat etukäpäläni jokeen ja lähdin sitten kahlaamaan syvemmälle kunnes ennenkuin ehdin hiirtä sanoa tassuni eivät yltäneet enään pohjaan ja aloin räpiköidä pakokauhuisena. Vesi joka oli juuri ollut peili tyyni muutui nopeasti, se alkoi pyörteillä. Ja yhtäkkiä kova virta napasi minut painoi minut pinnan alle ja alkoi viedä minua johonkin. Lopulta virtaus loppui; juuri ajoissa! Keuhkoni olivat äärirajoillaan ja minun pitäisi päästä pintaan. Kuitenkin kun yritin päästä pinnalle törmäsin jää peiteesseen ja tajusin että joki oli jäässä siitä kohdasta. Vesi alkoi tuntua jää kylmältä. Millainen joki se tämä oli? Yritin hetken rikkoa jäätä mutta luovutin pian; ei jää ollut aikeissa rikkoutua.. Keuhkoni olivat äärirajoilaan ja silmissäni alkoi jo pimetä. Lopulta valahdin pinnan alla veltoksi, virtaus alkoi taas ja painoi minut pohjaan. Silmissäni pimeni nopeasti ja olin varma siitä että nyt nyt minä hukuin. Aukaisin silmäni kauhusta suuriksi ja olin päästä säikähtäneen vinkaisun mutta sain juuri ja juuri tukitua suuni. Nousin hitaasti seisomaan ja tajusin että oli jo yö. Minua ei väsytänyt tippaakaan joten päätin hiipiö ulos pesästä katsomaan tähtiä. Tunkeudun nopeasti ulos pesästä ja siirän katseeni tähtiin. Mikä niistä oli emo? Katselin tähtiä niitä oli sadoittain! Nuuhkin koleaa ilmaa ja ajattelin että se oli varmaankin tähtien tuoksu. Ei oikeastihan se oli pakkasen tuoksu. Hetken tähtiä tuijoteltuani käännyn takaisin oppilaiden pesää kohti ja tunkeudun sisään tassutan varovasti maakualusilleni ja käperyn siihen ja suljen silmäni nukahtaen miltei heti.
Herään unenpöpperöisenä kun joku huhuili minua pesän suulla. Ravistelin päätäni selvitääkseni unisiksi jääneet ajatukseni ja ne selvitetyäni tajuan että huhuilija oli sadeturkki. Loikaan nopeasti pystyyn täysin hereillä ja tassutan mestarini luokse.
”Mennäänkö me nyt sinne aamupartioon?” kuiskaan. Sadeturkki nyökkää ja kääntyy ympäri. Lähdemme sitten yhdessä kohti muita aamupartion kissoja. Partossa oli minun ja sadeturkin lisäksi loimutassu ja tämän mestari nokkospilvi! En ollut edes tajunnut että kolli ei ollut oppilaiden pesässä! Partiossa oli kyllä vielä kaksi kissaa; aurinkoroihu ja irvikita! Sadeturkki tassuti muiden ja pahoitteli että olimme myöhässä ja sitten me jo lähdimmekin matkaan! Loikin innoissani partion mukana eteenpäin. Kuitenkin kun pysähdymme kuolonklaanin rajalla törmäsin päistikkää loimutassuun joka kompastuu ja kaatui kuonolleen maahan.
”Anteeksi en tarkoittanut loimutassu!” pahoitelen samalla kun loimutassu kompuroi pystyyn ja tuhahti.
”Ole onnellinen että ollaan partiossa muuten saisit samalla mitalla takasin!” kolli sihahtaa ja marsii kuno pystyssä nokkospilven luo. Kohautan vain lapojani ja loikin sadeturkin luo.
”Saanko asettaa rajamerkin?” kysyn sadeturkilta ja sain nopeasti myöntävän vastauksen ja sadeturkki näytti miten se tehdään ja sitten antoikin minun tehdä rajamerkin. Nopeasti olimme valmiit ja jatkoimme matkaa. Ja jonkin aikaa asiat sujuivat moiteetta mutta ennenaikaakaan pysähdyimme eri syystä kuin rajojen merkintään ja sen huomasin nopeasti kun näin kaksi täysi kasvuista kissaa jotka haiskahtivat oudolta. Tarkailin heitä sadeturkin viereltä ja tutkailin heidän turkkejaan. Toinen oli Pienikokoinen, mustavalkoinen kolli kastanjanruskeilla silmillä ja toinen Pienikokoinen ruskeankirjava naaras, jolla on suuret siniset silmät. Ilmeisesti he olivat erakkoja.
”Keitä olette ja mitä teette reviirillämme?” kuulin yllätäen irvikidan äänen.
”Minä olen kiki ja tuo tuossa on oreo”, ruskeankirjava naaras kertoi. ”Ja me vain eksyimme reviirillene pahoitellut” kiki lisäsi.
”Voitekko sitten poistua reviiriltämme?” irvikita kysyi.
”Tottakai!” kiki maukui ja kiki lähti oreo vanavedessään pois reviiriltämme.
”Miksi me häädetiin heidät eikö meidän olisi pitänyt viedä heidät mesitähden jutusille?” kysyn uteliaana ja tapitan sadeturkkia.
”Vain jos he pystyvät sitä”, sadeturkki tuhahtaa huvituneena. Nyökkään ja olen loppu partion ajan hiljaa ajatelen tapahtunutta. Kun viimein olimme taas leirissä tajusin kuinka väsynyt olin.
”Sadeturkki saanko mennä oppilaiden pesään lepäämään?” kysyn.
”Saat” sadeturkki myöntää. Laahustan siis väsyneenä oppilaiden pesälle ja tajuan että loimutassu tuli perässä. Juuri ennenkuin työnnyn sisään pesään käännyn ympäri ja näen kuinka irvikita ja Aurinkoroihu menevät mesitähden pesään ilmoittamaan niistä erakoista. Käännyn sitten ympäri työnnyn sisään pesään ja menen nopeasti maakualusilleni ja käperyn niihin ja torkahdan nopeasti.
