Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Kun partio saapui paikalle, tunsin niin suurta helpotusta. Hiilihammas käski mukana olevaa Perhotassun viedä minut ja Sädesäihkeen takaisin leiriin sillä aikaa, kun alkoi kuulustella emoani. Lähdimme kulkemaan kauemmas. Olisin halunnut nähdä, mitä partio aikoi naaraalle, mutta Perhotassu hoputteli meitä varovasti jo lähtemään leiriin.
“Tämän saatte vielä kostaa! Sinä ja koko klaanisi Käärmekulta!” kuulin Lotan huudon. Vilkaisin taakseni ja huomasin, miten tämä ryntäsi pian pensaikkoon. Partio jäi hetkeksi paikalleen, kunnes lähtivät tämän perään. Kai he halusivat varmistaa, että naaras vähintäänkin lähti pois reviiriltä.
“Kiitos Sädesäihke. Ilman sinua olisin varmaan kuollut. Vaikka olenkin kerennyt taistella jo Kuolonklaanilaisia, Kujakissoja ja petoeläimiä vastaan, minusta tuntuu, että tämä oli raskain taistelu pitkään aikaan”, nau’uin kiitollisena. Kolli näytti hieman vaivaantuneelta kiitoksista.
“Ei se mitään ollut. Kuka vain olisi tehnyt saman”, kolli vastasi. Huokaisin hiljaa ja katselin eteenpäin.
Perhotassu vilkuili jatkuvasti taakseen varmistaakseen, että pysyimme perässä. Hän pysähtyi vähän väliä myös katsoakseen taakseen ja jatkoi sitten matkaa.
“Luulin todella, että emoni oli kuollut. Olen aina tiennyt, että hän on hirveä ja että hän lähti klaanista, mutta en olettanut, että hän hautoisi kostoa minua vastaan ja odottaisi hyvää hetkeä hyökätä”, naukaisin väsyneenä.
//Säde?
//Voit laittaa ne jo leiriin asti
