Lieskakajo
Kirjoittaja: Aura
Lieskakajo lähti Haavepennun perään, kun kollipentu pinkaisi lähtölaskennan kohdalla kohti aluetta, jota kartta oli muistuttanut. Kolli katseli hyväntuulisena pennun etsintää ja liikkui hänen lähellään, mutta ei antanut eleillään vihjeitä pennulle. Kun Haavepentu oli menossa oppilaiden pesään, hän pysähtyi ja kosketti toista hännällään.
”Se ei ole oppilaiden pesässä”, Lieskakajo vinkkasi ja hymyili kannustavasti. Ei menisi kauaa, kun Haavepentu löytäisi aarteen. Kolli peruutti ulos pesästä ja katseli mietteliäänä, miettien mistä etsisi seuraavaksi. Lieskakajo riemastui, kun pentu huomasi lumen seasta pilkottavan kiven. Sattumoisin saman kiven, minkä juurelle hän oli piilottanut simpukankuoren. Haavepentu loikki innoissaan kiven luokse ja nappasi aarteen hampaisiinsa, hihkuen löytäneensä sen. Näky lämmitti kollisoturin mieltä kovin ja hän suorastaan säteili aurinkoisesti.
”Hienoa työtä Haavepentu! Sinä saat pitää sen”, soturi riemuitsi, leveä hymy kasvojaan koristaen. Hän kallisti päätään, kun huomasi Haavepennun synkistyneen ilmeen. Olikohan hän sanonut tai tehnyt jotain väärää?
”Onko jokin vialla?” Lieskakajo kysyi hiljaisemmalla äänellä ja kyyristyi, jotta olisi enemmän pienemmän kissan tasolla. Laikkuturkki kuiskasi kysymyksen ilmoille; osaisiko kolli pitää salaisuuden? Lieskakajo nyökytteli toiselle, pennun salaisuus olisi turvattu. Kun Haavepentu kuiskasi hyvin hiljaisella äänellä, että hän nimensä ei ollut Haavepentu, Lieskakajo naurahti. Oliko se vitsi? Laikukas kissa kuitenkin naukui, että hän oli tosissaan ja, että nimi oli keksitty vain klaanikissoja varten.
”Minä lupaan, mikä sinun oikea nimesi sitten on?” raidallinen kissa kuiskasi ja hymyili varovaisesti. Pentu esittäytyi ylpeästi Kharoniksi ja lisäsi, että hän ei saisi kutsua Haavepentua oikealla nimellään pääaukiolla, sillä hänen vanhempansa olivat kieltäneet kyseisen salaisuuden jakamisen.
”Vau! Tuo on ehkä hienoin ja siistein nimi ikinä, saat olla kyllä todella ylpeä siitä! Salaisuutesi on turvassa kanssani”, oranssihtava kissa kehräsi hiljaa ja puski Kharonia poskeen. Lieskakajo ei voisi olla iloisempi, olihan kolli luottanut hänen hoiviinsa suuren salaisuuden. Lieskakajo kohensi ryhtinsä ja seisoi taas kaikilla käpälillään tasaisesti.
”On sinun vuorosi valita mitä leikimme, Haavepentu”, Lieskakajo virnisti ja vinkkasi silmäänsä Haavepennun kohdalla, jotta toinen tietäisi, että hän jatkaisi valenimellä kutsumista. Kollin raidallinen häntä heilahteli leikkisästi ja hän oli valmiina ihan mihin tahansa, mitä Kharon keksisikään! Lieskakajo mietti päässään kaikenlaisia ideoita, mitä pentu saattaisi keksiä. Raitaturkki oli kyllä onnellinen, että hän oli tutustunut Kharoniin. Siitä asti hänellä oli ollut hauskempaa!
//Kharon?
// 347 sanaa + KP-boosti
