Varputassu
Kirjoittaja: Saaga
Yllätyin jotenkin Kortetuikkeen sanoista. En tiennyt mitä oletin mutta otin tämän mielihyvin vastaan. Kohautin lapojani.
“Ehkä se olisi hyvä ajatus. Helpotat oloani toden teolla, kun et vähättele ja olet siinä tukenani”, naukaisin turhan pitkästi.
“Oletko varma, että voit pitää minulle seuraa? Ei sinun tarvitse”, sanoin vaatimattomasti ja siirtelin tassujani. En ollut tottunut siihen, että minua kuunneltiin edes näinkin pitkään ja se, että kolli pistäisi vielä lisää aikaa minun auttamiseeni tuntui todella oudolle.
“Kyllä minä voin. Haluan auttaa sinua”, Kortetuike naukui ja hymyili. Nyökkäsin. Ehkä ei ollutkaan huono ajatus avautua vihdoin painajaisista. Ryhdistäydyin hieman.
“Mennäänkö nyt? Näytät tarvitsevan kyllä kunnon unia”, kolli naukui kannustavasti. Nousin ylös ja nyökkäsin. Soturi tassutti kanssani parantajan pesälle.
“Leimusilmä? Olisiko mahdollista, jos Varputassu saisi unikonsiemenen, jotta hänen olisi helpompi nukkua, tiedäthän. Tässä on ollut paljon rankkoja tapahtumia”, Kortetuike naukui ja vilkaisi minua. Olin iloinen, että Kortetuike puhui puolestani, koska en olisi itse osannut puhua parantajalle. En olisi uskaltanut.
Pääsimme oppilaiden pesään asti ja aloin olla jo todella unelias.
“Minua ahdistaa, että nään taas jonkun painajaisen”, takeltelin sanoissani, sillä minun oli jo hankala ajatella kaiken väsymyksen keskellä.
//Korte?
