Vienotassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Makoilen tylsistyneenä parantajien pesässä omilla maakualusillani. Minulla oli tylsää. Leimusilmä oli mennyt keräämään yrttejä yksin ottamatta minua mukaan mutta oli luvannut että takaisin tultuaan antaisi minulle yrttioppitunnin.
*ei olisi niin tylsää jos voisin mennä haukkakynnen luo mutta hän on metsästyspartiossa.* ajattelen turhautuneena. Lopulta nousen pystyyn venytelen ja tassutan pois parantajien pesästä Ja tassutan leirin reunamille odotramaan että joko haukkakynsi tai leimusilmä tulisi takasin leiriin. Minun ei tarvinnut kauaa odottaakaan kun haukkakynsi tuli takaisin leiriin muun metsästyspartion kanssa. Haukkakynsi oli saanut pulskahkon kottaraisen. Sisimässäni paistoi ylpeys haukkakynttä kohtaan vaikka en itse naaraan saalista olisi voinutkaan syödä – mutta mitä väliä sillä oli? Olin ylpeä haukkakynnestä joka tapauksessa! Kun haukkakynsi oli vienyt kottaraisensa tuoresaalis kasaan kipitän innokkaana naaraan luo. Haukkakynsi huomasi minut nopeasti ja kääntyi minua vastaan.
”Hei vienotassu! Miten menee?” naaras kehräsi ja heilautti häntäänsä pari kertaa ylös ja alas.
”Hei vain haukkakynsi, ihan hyvin minulla menee entä sinulla?” kehrään hiljaisella äänelläni.
”Minulla menee hyvin! sain pulskahkon kottaraisenkin kuten saatoit jo huomatta”, haukkakynsi maukui ylpeän oloisena. Katsahdan tätä hymyillen ja hymähdän vähän.
”Huomasin kyllä ja se näyttää ihan maukaalta mutta en minä sitä itse söisi – tiedät kyllä miksi”, mauun hiljaisella mutta hivenen ilkikurisella äänellä ja heilutelen töpö häntääni edes takaisin hymyillen.
