Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Sädesäihke hymähti nuoremman veljensä innostukselle. Käärmekultakin nauroi.
“Voimme tottakai leikkiä jossain kohtaa keskenämme mutta nyt me menemme Käärmekullan kanssa kävelylle”, kolli naukaisi hymyillen. Hän sipaisi hännällään Jänöpennun kylkeä.
“Hei sitten. Nähdään pian”, oranssiturkki naukaisi ja lähti tassuttamaan kumppaninsa rinnalla ulos leiristä.
“Heippa! Pitäkää hauskaa!” Jänöpentu intoili peräämme ja tepsutteli sitten reippaasti omille teilleen.
“Hän on niin söötti pikkuinen”, Käärmekulta naukui eikä Sädesäihke pystynyt taas olemaan ajattelematta saisivatko kaksikko koskaan pentuja. Ei pentujen saaminen ollut kollille mikään suurin elämän tarkoitus mutta hän kuitenkin ajatteli niitä paljon. Sädesäihke vain halusi oman perheen eikä siinä kai ollut mitään väärää vaikka hänen kumppaninsa ei halunnutkaan pentuja.
“Niin on. Minulla on edelleen kamala ikävä Sypressikuisketta ja Jänöpentu sekä Säihkepentu tuntuvat vähän kuin lääkeyrtiltä siihen kipuun”, kolli naukui ja tassutti edeltä leirin uloskäyntitunnelista ulos. Kaksikko oli nyt metsässä ja he voisivat päättää minne lähtisivät. Sädesäihke pohti hetken ennen kuin alkoi johtaa Käärmekultaa kohti nummia. Sää oli taas ihan kohtalaisen hyvä; aurinko paistoi puiden latvojen välistä. Ilma oli kolea ja maa edelleen täynnä lunta.
//Käärme?
