Jänötassu
Kirjoittaja: Käärmis
Perhotassu lyöttäytyi nuoremman oppilaan mukaan syömään ja pian he olivat yhdessä kanin äärellä. Jänötassu otti pieniä palasia kania kerrallaan. Hänellä on kamala nälkä, mutta hänen ei niinkään tehnyt mieli syödä.
“Haluatko kertoa, mikä sinua valvotti?” Perhotassu kysyi rikkoen hiljaisuuden ja katsoi nuorempaan kolliin varovasti. Jänötassu palasi viimeyön uniin. Hän oli nähnyt hyvin kummallisia ja häiritseviä unia.
“Näin painajaisia. Niissä Eloklaani oli tuhossaan enkä voinut tehdä sille mitään. Kaikki minulle tärkeät ja rakkaat kissat kuolivat! Sädesäihke kuoli, Aurinkoroihu kuoli, Säihketassu kuoli, emokin kuoli uudelleen… jopa sinä kuolit”, Jänötassu selitti. Hän nappasi taas pienen palan kania kuin lohduksi. Syöminen voisi viedä hänen ajatuksensa asiasta toisaalle.
”Voi ei. Kuulostaapa ikävältä!” Perhotassu naukaisi myötätuntoisena. Jänötassu painoi hieman päätään ja nieleskeli vaikeasti kanin palasen, jota parhaillaan söi.
“Se on. En tiedä mitä tekisin, jos niin kävisi todella. Olisin aivan hukassa ilman teitä kaikkia. Etenkin kun uneni paikka oli sellainen, jossa kaikki eloon jääneet Eloklaanilaiset – joita ei ollut lähes lainkaan – joutuivat huonon kohtelun alle, vaikka he raatoivatkin enemmän kuin kissat, joita klaanimmee oli tunkeutunut. En pitänyt siitä lainkaan. Yritin anella ja pyytää, mutta he eivät kuunnelleet. Teidän kuolema oli osittain rangaistus ‘niskoittelustani’. Eli minulle tärkeät kissat kuolivat takiani. Onneksi kaikki on kuitenkin hyvin, ei siis syytä huoleen”, Jänötassu naukaisi vielä ja levitti sitten kasvoilleen väsyneen ja lempeän hymyn kuin yrittäen sillä kieltää unen tuoman inhottavan tunteen. Se oli ollut vain unta, ei ollut siis syytä huoleen. Tai niin kolli itselleen uskotteli.
//Perho?
