Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Pidin ideaa siitä, että vierailisimme Sypressikuiskeen haudalla hyvänä. Kuitenkin halusin käydä siellä hiukan myöhemmin.
Katselin toisaalle, kun Sädesäihke kertoi siitä, miten oli yrittänyt napata hiiren ja päätynyt sitten muksahtamaan naama edellä lumeen. Se oli hassu tarina ja pidin siitä, miten kumppanini yritti piristää minua, mutta juuri nyt ei huvittanut. Voi miten tunteeni saattoivatkin vaihdella niin nopeasti. Vielä hetki sitten olin naureskellut sille, miten Jänöpentu oli ollut niin innoissaan heidän kumppanuudestaan ja nyt sitten vain kävelin surkeana kumppanini vierellä kohti nummea.
“Tiedätkös, minulla on vielä yksi syy sille, miksi pelkäisi saada pentuja. Tai ennemmin miksi pelkäisin olla emo”, myönsin. Sädesäihke vaikutti yllättyneeltä.
“Ihanko totta? Mikä se on?” oranssi kolli kysyi.
“No siis… pelkään, että perin jotain emoltani. Pelkään, että jokin sisälläni muuttuu, kun saan pentuja. Pelkään, että päädyn tekemään surkeita päätöksiä – ehkä murhaamaan pentuni, ehkä lähtemään, ehkä murhaamaan sinut”, nau’uin huolestuneena ja katselin toisaalle. “Tiedän, että se on typerä pelko, mutta en vain mahda sille mitään.”
//Säde?
