Pohjapentu
Kirjoittaja: Elandra
Nostin entistä väsyneemmän katseeni kohti luokseni tullutta kissaa. Kissan turkin väri oli tummanruskea, mutta katseeni ei juuri nyt jaksanut kohdistua muihin yksityiskohtiin. Jäänsiniset silmät erottuivat selkeästi tumman turkin seasta.
”Hei pikkuinen, miten voit?” kolli oli kysynyt ja tullut minua lähemmäksi. Olin edelleen kovin väsynyt. Jokin aika sitten Liljatuuli oli lähtenyt pesästä etsimään joitakin yrttejä. Vai oliko se sittenkin ollut Leimutassu? En ollut varma. Aloin jo epäilemään omia ajatuksianikin, kun kaikki tuntui niin epätodelliselta.
”Et saa olla täällä jos et ole kipeä. Liljatuuli sanoi, ettei tänne saa tulla”, sopersin käheällä äänellä. Puhuminen teki kipeää kurkulleni. Luokseni tullut soturi näytti yllättyneeltä, mutta katse muuttui pian lämpimämmäksi.
”Minulla on nuha, sen vuoksi tulin tänne. En ole terve”, kolli ilmoitti. Nyökkäsin, kun puhuminen tuntui liian raskaalta. Täytyi kerätä voimia, jotta jaksaisin jutella enemmän.
”Miten sinä voit? Näytät aika.. Kipeältä”, soturi lausahti pitäen pienen välin sanojensa välillä.
”Minulla on viheryskä”, sanottuani sen, tunsin yskänpuuskan lähestyvän. Valmistauduin siihen ja käperryin kerälle yskimään. Näin se tuntui vähiten kivuliaalta. Kun yskänpuuska oli viimein ohi, nostin taas katseeni kissaan, joka oli ottanut pari askelta taaksepäin.
”En tiedä mikä se on, mutta pelkään, että Tähtiklaani ottaa minut luokseen”, kuiskasin hiljaa itkua pidätellen. En tiennyt saiko kissa sanoistani selvää, mutten voinut enää toistaa niitä, kun itku tuli. Painoin pääni onnettomana sammaliin. En tahtonut vielä kuolla.
//Hiili?
// 214 sanaa
