Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Suunnitelma oli sujunut juuri kuten olimme suunnitelleetkin. Hiilihammas oli saanut pudotettua toisen oravan oksalta, ja minä olin ketterästi käynyt sen kimppuun ja tappanut sen. Hiilihammas jatkoi oksan heiluttamista, yrittäen saada toisenkin oravan alas. Seurasin tarkkaavaisesti tilannetta, joka kääntyi aivan päälaelleen, kun orava yllättäen kiisikin Hiilihampaan ohi. Kun soturi yritti kääntyä, kuulin tänne saakka rasahduksen. En ehtinyt tehdä mitään, kaikki kävi niin nopeasti.
Näin vain, miten Hiilihammas ja oksa putosivat holtittomasti minua kohti. Tunsin, miten oksan ja kollin paino putosivat päälleni ja kaikki pimeni.
Kun avasin taas silmäni, en ollut enää lumisessa metsässä. Olin viherlehden nummella, kirkkaan tähtitaivaan alla. Edessäni seisoi kissa, jonka turkki kimmelsi kauniisti tähtien loistossa. Minttuliekin kasvoilla oli pehmeä hymy.
”Hei, Mesitähti”, kumppanini naukaisi lämpimällä äänellään, ”taidat tietää, mitä tämä tarkoittaa.”
Nyökkäsin hitaasti päätäni:
”Olen menettämässä taas yhden hengistäni.” Katseeni siirtyi entisen varapäällikön vieressä seisovaan hahmoon, joka tummeni taas hieman. Se hahmo olin minä. Kun menettäisin yhdeksännen henkeni, jäisin pysyvästi Tähtiklaaniin. En pelännyt kuolemaa, vaan olin enemmänkin iloinen saadessani tavata taas rakkaan kumppanini.
”Minulla on ollut sinua valtava ikävä”, kuiskasin hiljaa ja otin askeleen lähemmäs Minttuliekkiä. Punaturkkinen naaras hymyili lämpimästi.
”Niin minullakin sinua. Sinun on kuitenkin palattava. Minä odotan sinua täällä”, naaras naukui ja räpäytti silmiään. Maisema alkoi haalistua ja pian Minttuliekki ja hänen vierellään seisova hahmoni katosivat maiseman mukana.
Avasin taas hitaasti silmäni ja kohtasin Hiilihampaan järkyttyneet kasvot.
//Hiili?
KP-boosti käytössä
