Hilehuurre
Kirjoittaja: Koivu
Kujekullan remahtaessa uuteen naurunräkätykseen naaras tönäisi Hilehuurretta niin, että kollin suussa pitämä lehti heilahti ja jäniksen papanat putoilivat hopeanharmaan kollin käpälien juureen.
”Rauhoitu nyt, oikeasti! Tämä homma menee ihan papanoiksi”, Hilehuurre naukui kiihkeänä, mutta madaltaen ääntään hiukan toivoen, etteivät muut klaanitoverit kiinnittäisi heihin huomiota. Jekku ei saisi mennä pilalle!
Kujekullan ilme vakavoitui ja ystävykset vaihtoivat katseita. Kumpikin kuitenkin remahti taas nauruun, jonka he yrittivät pitää hiljaisena hihityksenä.
He olivat pysähtyneet erittäin pahaan paikkaan, nimittäin leirin sisäänkäynnin eteen. Papanoiden vierittämisessä takaisin lehden päälle ei saisi mennä niin kauaa, kuin mitä siihen kului metsässä.
Hilehuurre tökki suurella tassullaan useamman papanan kerrallaan lehden päälle yrittäen samalla pidättää niin naurua kuin hengitystäänkin.
”Äkkiä nyt!” Kujekulta sihahti vieressä hoputtavaan sävyyn. Naaras katseli ympärilleen, mutta jäi nyt tuijottamaan Hilehuurteen taakse. Samassa kollikin kuuli lähestyvät askeleet; joku oli tulossa leiriin.
”No, tee sinäkin nyt jotain!” Hilehuurre kuiskasi takaisin samaan äänensävyyn.
Ruskea naaras veti syvään henkeä. Hilehuurre tunsi, kuinka Kujekulta istahti hänen kylkeään vasten niin, että naaraan häntä oli vähällä tuhota kaiken, mitä Hilehuurre oli saanut aikaan. Se ei kuitenkaan osunut maassa lojuvaan lehteen tai papanoihin.
”Menkää poiiis!” Kujekulta huusi leiriin saapuville kissoille.
Askeleet hidastuivat ja muuttuivat epävarmemmiksi, mutta Hilehuurre saattoi kuulla, etteivät tulijat kääntyneet takaisin Kujekullan kehotuksesta huolimatta.
Pian Sädesäihke ja Kuusikkokuiske pysähtyivät heidän viereensä hämmentyneinä. Kumpikin näytti lievästi pelästyneeltä, mutta Hilehuurteen ja Kujekullan alkaessa hihittää hallitsemattomasti klaanitoverit kävelivät peremmälle leiriin muun partionsa mukana päitään pudistellen.
”Huomasivatko he?” Hilehuurre kysyi sitten, viitaten papanoihin, jotka kolli oli nyt saanut onnistuneesti takaisin lehden päälle.
”En usko. He varmaan luulivat, että leirissä on kettu”, Kujekulta tirskui.
Kaksikko vilkuili hetken ympärilleen, ja kun heihin ei ilmeisesti enää kiinnitetty sen isompaa huomiota, Hilehuurre nosti lehden takaisin suuhunsa. Hän käveli Kujekullan perässä tuoresaaliskasalle.
Hilehuurre laski lehden maahan ja kaksikko alkoi asetella hihitellen papanoita yhteisestä sopimuksesta erään rusakonraadon viereen. Kujekulta otti vielä yhden papanan ja pudotti sen tassultaan yhden kuolleen myyrän aukinaiseen suuhun.
”Sinullekin hyvää ruokahalua”, naaras sanoi.
Hilehuurteen oli pidäteltävä huutonaurua. He eivät saisi kiinnittää huomiota juuri nyt. Jekku oli pian valmis, ja sitten olisi vain odotettava! Ystävykset hymisivät huvituksesta. Hilehuurretta nauratti niin, että vatsaa väänsi.
”Ääliö! Ei se syö siellä”, Hilehuurre sanoi viitaten kuolleeseen myyrään.
//Kuje?……. XDDD anteeks oikeesti.
KP-boosti käytössä
