Tähtimötassu
Kirjoittaja: Saaga
Tähtimötassu hymyili tyytyväisenä. Hän oli saanut Kaislatassun tuntemaan olonsa epämukavaksi. Hän oli sentään onnistunut jossain. Naaras oli kertonut, ettei tiennyt kuka hänen isänsä oli ja Tähtimötassu oli keksinyt erittäin nasevan vastauksen ja käyttänyt valttikorttejaan: kekselijäisyyttä ja tuomitevaa sivusilmäkatsetta.
“Oletko varma? Kaikki Eloklaanissa ajattelevat samanlailla kuin minä mutta ovat niin tekokilttejä, etteivät uskalla sanoa sinulle totuutta mutta suoraan sanottuna olet klaanille yhtäturha, kuin sokea ja kuuro hiiri olisi”, Tähtimötassu sanoi voivotellen.
“Sitä paitsi mieti nyt järjellä. Sait mestariksesi Salamataivaan ja tiedän hänen olevan entinen erakko. Kysy vaikka häneltä jos et usko”, Tähtimötassu sanoi ilkeä pilke silmässään. Hän oli varma, että hänen uusi kohteensa uskoisi häntä. Tuo naaras oli niin hyvä uskoinen.
“T-tuo on totta”, Kaislatassu sanoi ja uusia kyyneleitä tulvahti hänen silmistään. Tähtimötassun omahyväinen ja voitokas katse. Hän naurahti omaan ilkeään tyyliinsä ja haukkasi taas miltei syötyä oravaansa.
“Ja kaiken sen lisäksi et ikinä arvaa. Sinun sanojesi mukaan “emosi” eli Kimalaistoive on ikikuningatar ja otti sinut hoiviinsa vain pakosta. Hän ei kelpaa soturiksi ja sen takia hänet pakotettiin ottamaan sinut”, Tähtimötassu sanoi.
“Ei oma isänikään olisi minua halunnut niin kyllä minä tiedän. Sitä paitsi Kimalaistoive on niin pehmo, että ei hän olisi antanut sinun kuolla vaikka Mesitähti olisi niin halunnutkin”, Tähtimötassu piikitteli ja kohautti olkiaan kylmä ilme kasvoillaan. Hän haukkasi oravastaan viimeisen palan naureskellen.
//Kaisla?
