Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pohjaharhalla oli kyllä hyviä pointteja, mutta jostain syystä minun oli silti vaikea hyväksyä sitä ajatusta, että saadaksemme ikuisen elämän tähdissä meidän olisi kärsittävä sitä varten kuolevaisessa maailmassa. Mitä muuta merkitystä maanpäällisellä elämällä oli tätä nykyä kuin tuska ja kipu? Kai siinäkin piti jokin järki olla, sillä minusta eläminen lopulta vain kuollakseen tuntui jotenkin ontolta.
“Olet oikeassa”, pudistelin päätäni ja jätin lisäämättä kyseenalaistavan ‘varmaan’ lauseeseen. “Minulla on vain niin kamala ikävä kaikkia niitä, jotka eivät ole enää täällä. Miten minun on tarkoitus jatkaa elämää ilman heitä? Lopulta kaikki rakkaamme tekevät elämisestä elämisen arvoisen.” Tiedostin sen itsekin, että esittämiini kysymyksiin ei ollut olemassa valmiita vastauksia vaan ne olivat jokaisen itsensä määritettävissä. Vain minä yksin voisin antaa elämälleni merkityksen, vaikka ei se helppoa ollutkaan.
“Uskosi Tähtiklaaniin on ihailtavan luja”, tokaisin Pohjaharhalle ja väläytin hänelle lämpimän hymyn. “He varmasti ottavat sinut ilomielin joukkoonsa, kun sen aika on.” Olin äärettömän ylpeä entisestä oppilaastani. Mestarina sain etuoikeuden seurata nuorten kissojen kasvua ja kehitystä, ja sitä todellakin oli tapahtunut Pohjaharhan kohdalla.
//Pohja?
SuperKP-boosti käytössä
