Malvaruusu
Kirjoittaja: Elandra
Malvatassu oli haljeta raivosta! Laventelitaivas yritti puolustella hyväksymätöntä ja törkeää tekoaan sillä, että Pensastassu saisi itse valita kenelle puhuu. ’Ei tietenkään saa!’ Malvatassu ajatteli mielessään, ’hän on minun ystäväni, eivätkä ystävät tee niin, että kaveeraavat muidenkin kanssa!’
Kun valkoturkkinen soturi sivuutti Malvatassun olemassaolon täysin ja kehotti kullanruskeaa kollikissaa jatkamaan. Kilpikonnalaikukkaan naaraan vihreä, hyvin tiukka katse kääntyi hänen ystäväänsä. Pensastassu vilkuili vuorotellen Malvatassua ja tämän vanhempaa sisarta, joka katsoi odottaen raidallista oppilasta. Pensastassu kuitenkin pudisteli nopeasti päätään.
”E-ei minulla ole mitään jatkettavaa”, kolli lausahti säröilevällä äänellä ja käänsi katseensa poispäin Laventelitaivaasta. Voitonriemuinen hymy levisi Malvatassun kasvoille. Pensastassu todella oli aito ystävä! Oppilaan terävä katse kääntyi valkeaan soturiin:
”Siinäs kuulit. Eikö meidän pitäisi jatkaa partiointia jo?”
Kului puoli kuuta, eikä Eloklaanin tilanne ollut parantunut lainkaan. Lehtikato oli loppumaisillaan ja Hiirenkorva häämötti aivan nurkan takana. Malvatassusta oli tullut pari päivää aiemmin soturi, ja hän oli viimeinkin päässyt eroon rasittavasta Väärävarjosta ja turhauttavista harjoituksista! Kilpikonnalaikukas naaraan nimi oli tätä nykyä Malvaruusu ja hän itse piti siitä kovasti. Hänen mielestään hänen uusi nimensä kuvasi erityisen hyvin sitä, miten kaunis ja erityinen hän oli. Tähtimötassukin oli ansainnut soturinimensä, muttei Malvaruusu ollut edes vaivautunut onnittelemaan sisartaan. Hän oli saanut tylsän nimen, joka oli Tähtimötaivas. Malvaruusu ei nähnyt nimessä mitään järkeä. Miksi kukaan tahtoisi, että taivas olisi täynnä tähtimöitä? ’Aivan typerä ajatus!’ Malvaruusu ajatteli itsekseen.
Nuori soturi oli harmissaan siitä, että Pensastassu oli yhä oppilas. He joutuivat nukkumaan eri puolilla leiriä ystävänsä kanssa. Malvaruusu tosin oli eilen uhmannut Mesitähden käskyä ja mennyt luvatta nukkumaan oppilaiden seuraan. Siitä oli tietysti tullut seuraavana aamuna valitusta, sillä sotureiden paikka oli sotureiden luona, vaikkei kukkulan päällä sijaitsevassa leirissä ollutkaan varsinaisia pesiä.
”Minä saan nukkua missä tahdon, ei kukaan voi komennella minua tuolla tavalla. Jos tahdon nukkua Pensastassun kanssa, niin minä myös nukun”, naaras oli vastannut ymmärtämättä sitä, miten kukaan oli kehdannut kieltää häntä. Kokeneempi soturi oli uhannut kertovansa asiasta Mesitähdelle. Malvaruusu ei ollut ilahtunut siitä, mutta hän ei halunnut saada rangaistusta. Pahimmassa tapauksessa hänen typerä isänsä saattaisi alentaa hänet takaisin oppilaaksi.. Naaras ei kuitenkaan säästellyt sanojaan, vaan ilmoitti suoraan mielipiteensä:
”Siinä kun kerrot, ei se minua pelota. Mesitähti on niin surkea päällikkö, ettei hän uskaltaisi rangaista omaa tytärtään tuollaisesta. Sitä paitsi minä vain lämmitin oppilaita, koska heitä on vähemmän kuin sotureita.”
Keskustelu oli loppunut lyhyeen, kun Malvaruusun oli riennettävä partioon. Hän hylkäsi keskustelutoverinsa noin vain ja kiiruhti partion luokse. Tämä lieni yksi niistä harvoista kerroista, kun Malvaruusu oli lähtenyt edes vähän mielellään partioon.
Partion jälkeen Malvaruusu suuntasi heti Pensastassun luokse.
”Hei, Pensastassu! Tahdotko jakaa oravan kanssani? Sain sen aivan itse kiinni sekametsän rajalta”, laikukas naaras naukui ja pudotti tuuheahäntäisen oravan ystävänsä jalkojen eteen. Se olisi pitänyt viedä tuoresaaliskasaan, mutta Malvaruusu halusi syödä sen itse. Pensastassun kasvoille levisi hieman ujo hymy, mutta kullanruskea oppilas nyökkäsi.
”Se olisi mukavaa. Minulla onkin hurja nälkä”, kolli vastasi hennolla äänellä. Malvaruusun kurkusta kumpusi matalaa kehräystä, kun hän katsoi ystäväänsä silmiin. Pensastassu oli soturin mielestä paras ja luotettavin kissa koko maailmassa! Hän ei kestäisi, jos kolli kääntyisikin häntä vastaan. Se olisi Malvaruusulle maailmanloppu, ja Pensastassu saisi katua tekoaan lopun elämäänsä.
Kaksikko alkoi syömään oravaa kaikessa rauhassa ja viettivät hyvän tovin yhdessä syömisen jälkeenkin. Malvaruusu kertoi Pensastassulle siitä, miten iloinen hän oli päästyään soturiksi. Vaikka naaras oli ollut soturina vasta pari päivää, hän huomasi eron oppilaan ja soturin välillä.
//KP-boosti
