Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Olin saanut Talvikkitassun puhumaan, ja se helpotti omaa tilannettani huomattavasti. Nyt tiesin tarkalleen, mistä oikein kiikasti. Oli kuitenkin surullista, millä tavalla punaruskea naaras puhui klaanitovereistaan. Hänen reaktionsa kuitenkin kertoin, miten valtavan iso asia häviäminen oli hänelle ollut. Sinänsä en ollut yllättynyt Talvikkitassun reaktiosta, mutta sen suuruus oli tullut yllätyksenä. Naaras oli aina ollut varsinainen tuittupää, mutta tällaista purkausta en aiemmin ollut nähnyt.
Oppilas oli painautunut vasten turkkiani ja itki armottomasti. Minun kävi häntä sääliksi ja halusin saada hänet paremmalle tuulelle. Oli vaikeaa yrittää pysyä jämäkkänä päällikkönä, kun toisella oli niin paha mieli. Peräännyin noin hiirenmitan päähän Talvikkitassusta ja kumarruin hitaasti hänen tasolleen. Oppilaan vihreät, itkuiset silmät laskeutuivat nopeasti hänen etukäpäliinsä, kun toinen nyyhkytti onnettomana edessäni.
”Ymmärrän, että häviäminen ei ollut mukavaa. Se voi tuntua isolta asialta, mutta usko pois, suru helpottaa kyllä. Aina tulee uusia haasteita ja pettymyksiä, joista sinun vain selviydyttävä. Jos jäät vellomaan yhteen epäonnistumiseen, et välttämättä huomaa, miten paljon hyviä asioita ympärilläsi tapahtuu”, päätin aloittaa lempeästi, jotta Talvikkitassu voisi hieman rauhoittua ja kasata itseään. Naaras piti edelleen katseensa visusti maassa, mutta nyyhkytys oli hellittänyt.
”Ei kuitenkaan ole lainkaan reilua, että syytät häviöstä joukkuetovereitasi ja puhut heistä niin rumasti. Jokainen eloklaanilainen on arvokas siinä missä sinäkin, ja vaikka heiltä uupuisikin silmä, korva tai jalka, se ei tee heistä millään tavalla vähempiarvoisia”, ääneni muuttui nyt hieman ankarammaksi, mutta minun oli vaikeaa pysyä kovana. Tiesin kuitenkin, että Talvikkitassun oli opittava puhumaan klaanitovereistaan nätimmin ja tulemaan heidän kanssaan toimeen.
”Sinun on nyt ryhdistäydyttävä, mikäli tahdot jonain päivänä ansaita soturinimesi. Jatkuva karkailu ja toisten nälviminen ei ole soturin käytöstä. Jos tällainen jatkuu, minun on annettava sinulle rangaistus”, huokaisin hiljaa päätäni pudistellen. En pitänyt rangaistuksen antamisesta, sillä pelkäsin sen kasvattavan kuilua minun ja klaanitovereideni välillä. Olin kuitenkin lupautunut pitämään huolen siitä, että klaanilaiset noudattivat määrättyjä sääntöjä, joten minun oli toimittava niin kuin toimin.
//Talvikki?
