Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Kortetuike, se tulee sinne päin! Ota se kiinni!”
Käpäläni liikahtivat liian myöhään minua kohti rynnistävän jäniksen suuntaan. Jänis tönäisi minua ohi mennessään, ja tömähdin maahan ähkäisten. Kun sain kammettua itseni takaisin tassuilleni, oksat heiluivat yhä siinä kohtaa, mistä jänis oli pinkonut karkuun.
Rastaskukka liukui pysähdyksiin viereeni hengästyneenä ja silminnähden harmistuneena. Naaras heitti minuun terävän katseen. “Minähän käskin sinua olemaan valmiina!”
Laskin katseeni tassuihini häpeissäni. Oli minun syytäni, että saalis oli päässyt menemään. Sillä jäniksellä olisi ruokittu koko pentutarhan väki ja klaaninvanhimmat. Minun oli kuitenkin ollut vaikea pitää ajatukseni järjestyksessä viime aikoina, ja se heijastui vahvasti toimintakykyyni.
“Olen pahoillani”, naukaisin vaisusti ja painoin päätäni. “Ensi kerralla olen valppaampi.”
Kuulin Rastaskukan huokaisevan syvään, mutta kun nostin katseeni takaisin häneen, hän ei näyttänyt enää niin tuohtuneelta. “Ei se mitään. Ehkä joku toinen partiosta saa sen kiinni muualla päin metsää.” Sinikilpikonnakuvioinen naaras viittasi hännällään minulle merkin seurata. “Kokeillaan vielä tuolta päin. Olin haistavinani siellä fasaanin.”
Palattuani metsästyspartiosta olin suunnannut miltei suorinta tietä parantajan pesälle tarkistamaan ystäväni voinnin. Varpulaulu vaikutti olevan menossa parempaan päin, eikä hän ollut enää yhtä poissaoleva tai sekava kuin joitakin auringonnousuja sitten.
Istuskelimme Varpulaulun kanssa ulkona aukion laidassa. Olin väsyneempi kuin sallin myöntää edes itselleni. Halusin olla hyvä ystävä ja hyvä soturi, mutta se oli viime aikoina vaatinut minulta suuria ponnistuksia. Mieleni oli niin uupunut, että leirin ulkopuolella partioissa olin suoriutunut kehnosti ja saanut kuulla siitä. Leirissä yritin kuitenkin kaivaa sisältäni viimeisetkin energian rippeet, jotta jaksaisin auttaa ja kannustaa Varpulaulua. En halunnut, että hän alkaisi ajatella olevansa syypää väsymykseeni ja ryhtyisi syyttämään itseään siitäkin. Hänellä oli jo aivan riittämiin murheita ja huolia.
“Oletko käynyt tänään jo partiossa?” Varpulaulun ääni havahdutti minut ajatuksistani. Katsahdin ystävääni silmiäni räpytellen. Naamalleni levisi pieni hymy.
“Olin aamulla metsästyspartiossa”, kerroin ja vilkaisin tuoresaaliskasaa, josta tuomamme saaliit olivat jo huvenneet. “Menetin yhden tosi ison jäniksen, jolla olisi ruokkinut useamman kissan. En ollut tarpeeksi hereillä.” Siirtelin käpäliäni edelleen häpeä turkissani kihisten. “Me kuitenkin löysimme Rastaskukan kanssa fasaanin. Nokilintu ja Viherkatse olivat siitä oikein mielissään!”
“Oletko sinä syönyt jo tänään?” tajusin yhtäkkiä kysyä ja katselin ystävääni valpastuneempana.
//Varpu?
