Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
“Unelmasi on hieno. Minun unelmani on vain elää pitkään ja kokea asioita ystävieni ja lähimmäisteni kanssa. Rakastan ajatusta siitä, että saisin kokea niin paljon uutta ja hienoa muiden kissojen kanssa”, nau’uin. Pidin Sädesäihkeen unelmasta tulla kokeneeksi soturiksi ja hyväksi mestariksi. Kurotin kaulaani ja nuolaisin hänen päälakeaan.
“Ja uskon, että sinusta tulee joku päivä vielä klaani parhain mestari. Parempi kuin minä olin tai tulen koskaan olemaan”, naukaisin lempeästi ja katsoin rakastavasti oranssia soturia. Hän oli minulle niin tärkeä. Niin kamalan tärkeä. Pelkäsin vain, että menettäisin hänet kuten isäni, ystäväni Lehtomyrskyn sekä ihanan Sypressikuiskeen, joka oli ollut minulle kaikki kaikessa. Hän oli ollut mitä ihanin kissa.
“En usko, että voisin olla parempi mestari kuin sinä olit minulle”, Sädesäihke naukui nieltyään palan jäniksestä. Puraisin pitkäkorvaisesta töpöhännästä itselleni juuri palasen. Sen maku oli mainio. Pidin siitä paljon.
“Älähän nyt. En minä niin hyvä mestari ollut”, vähättelin ja katsoin vienosti kumppaniani punastellen. Niiskautin nenääni ja räpäytin silmiäni hitaasti.
“Sitä paitsi, emme koskaan voi tietää miten verrata. Olemme erilaisia kissoja ja meillä on omat tyylimme opettaa. Myös oppilaamme tulevat olemaan erilaisia ja heille tarvitaan erilaiset tavat opettaa, jotta asia menee perille”, sanoin vielä.
//Säde?
