Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Leimusilmä kuoputti tassulla sivuun märkiä lehtiä, joiden alta pilkotti jotakin vihreää. Hän väänteli häntäänsä mielihyvästä nähdessään maasta puskevan karhunlaukan.
Loputtomalta tuntunut lehtikato oli viimein hellittänyt jäistä otettaan, ja auringonlämpö oli päässyt sulattamaan suurimman osan lumesta metsässä. Hän oli lähtenyt ulos etsimään täydennystä yrttivarastoihinsa sillä välin kun Vienotassu poisti punkkeja klaaninvanhimmista. Oli mukavaa käydä välillä ulkona ihan yksinkin.
Leimusilmä oli hyvillään tuntiessaan valon lämmittävän turkkiaan pitkästä aikaa. Hän odotti jo kovasti viherlehteä, jolloin ei tarvitsisi huolehtia siitä, riittikö ruokaa tai yrttejä varmasti kaikille. Lämpimien kelien myötä Vienotassu pääsisi myös aloittamaan uintiharjoitukset muiden oppilaiden kanssa. Jokaisen eloklaanilaisen oli nimittäin opeteltava uimisen perusteet. Leimusilmä itse oli kelvoton uimari, mutta varmasti joku kokeneempi soturi voisi avittaa uimakoulun järjestämisessä hänen oppilaalleen.
Maahan parantajan viereen oli muodostunut pieni kasa karhunlaukoista ja hän totesikin, että ne riittäisivät tällä erää. Kun hän oli aikeissa kääntyä takaisin kotiin päin, jostain läheltä kuului oksan rasahdus. Leimusilmän korvat ponnahtivat pystyyn ja katseli ympärilleen valppaana, mutta rentoutui hieman, kun varmistui siitä, ettei ilmassa leijunut muita hajuja kuin Eloklaanin.
“Minä se vain olen.” Helpotuksen huokaisu karkasi Leimusilmältä, kun hän näki tutun punertavan kissan astelevan esiin puun takaa. Lieskakajon lihaksikas hahmo seisahtui hänen eteensä, ja parantajan oli pakotettava itsensä pitämään katseensa tämän silmissä.
Yhtäkkiä kollin takaa tupsahti esiin toinen kissa, hopeanharmaa Hilevarjo. Leimusilmä räpytteli silmiään hämillään, kun huomasi kollin oudon tietäväisen näköisen ilmeen.
“Partiossako olette?” hän kysyi kaksikolta.
//Hile (ja miksei myös Lieska)? B-)
