Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
Jänöpentu oli lähtenyt nukkumaan hetki sitten. Istahdin maahan ja haukottelin väsyneenä. Ahmatassu tassutti viereeni ja istahti siihen.
“Ai hei”, nau’uin ja hymyilin iloisesti.
“Kuka tuo kolli oli kenen kanssa juttelit äsken?” paras ystäväni kysyi. Virne kasvoi naamalleni, kun tajusin millaisella äänen sävyllä hän puhui.
“Oletko kateellinen?!” naurahdin.
“JänöPENTU halusi vain jutella minulle. Kuulostat ihan siltä, kun olisit ihastunut minuun”, nau’uin ja naurahdin mutta kaduin käytöstäni heti, kun tajusin kuinka kiusaantuneelta Ahmatassu näytti.
“Anteeksi. Hän on Jänöpentu. Sypressikuiskeen uusimmasta pentueesta. No tiedät varmaan”, jatkoin mutta Ahmatassu pysyi hiljaa.
“Onko kaikki hyvin?” kysyin ja pukkasin kollin lapaa päälläni. Hän nyökkäsi ja nousi.
“Taidan mennä petiin”, hän sanoi ja tassutti pois. Minusta tuntui niin pahalta Ahmatassun puolesta mutta, koska hän ei kertonut minulle mitään “huonoista päivistään” en voinut oikein auttaakkaan. Huokaisin ja nousin. Takapuoleni tuntui nimittäin jäätyvän lumella istuskelusta. En uskaltanut vielä mennä oppilaiden pesään Ahmatassun perään, joten tallustin klaaninvanhimpien pesälle. Hiivin sisään. Nokilintu sekä Viherkatse molemmat torkkuivat pesissään. Huokaisin ja käännyin ympäri kävelläkseni ulos. Tassutin ympäriinsä leirissä hetken ajan kunnes päätin sitten mennä nukkumaan. Menin sisään oppilaiden pesään nähdäkseni Ahmatassun nukkuvan pesäni viereisellä pesällä rauhallisen oloisena. Katsoin häntä hetken seisten siinä. Toivoin, että kolli näki vain hyviä unia. Astuin omaan pesääni ja kiersin pari kierrosta ympäri ennen kuin asetuin nukkumaan.
