Kortepentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Keskustelu Pohjaharhan kanssa oli tuonut uusia värejä vielä kovin mustavalkoiseen maailmankuvaani. Tähän asti päähäni oli iskostettu kuvaa, jossa eloklaanilaiset ja kuolonklaanilaiset olivat kuin kaksi eri elementtiä, kuin tuli ja vesi. Ne eivät saaneet koskaan sekoittua, tai muuten tapahtuisi jotakin kamalaa. Pohjaharhan kertomus alkuperästään muokkasi kuitenkin tätä kuvitelmaa mielessäni: kolli oli tulen ja veden jälkeläinen, elävä todiste siitä, että kahden klaanin kissat pystyivät yhdistymään. Mikä siis todellisuudessa erotti Eloklaanin ja Kuolonklaanin kissoja?
Ennen kuin ehdin vastata setäpuolekseni paljastuneelle soturille, huomioni kiinnittyi meitä kohti astelevaan Pimentovarjoon. Nyökäytin kohteliaasti päätäni mustalle kuolonklaanilaisnaaraalle, jonka harmaansininen katse hädin tuskin käväisi minussa. Se oli kiinnittynyt vieressäni seisovaan Pohjaharhaan, jonka hännänpää nytkähti levottoman oloisesti.
Valkoinen kolli katsahti minuun ilmeettömästi. “Mitäpä jos menisit etsimään Kimalaistoiveen”, nauku oli enemmänkin käsky kuin kehotus. Vaikka mieleni olisikin kovasti tehnyt jäädä kuuntelemaan, mitä sanottavaa Kuolonklaanin varapäälliköllä oli Pohjaharhalle, en tahtonut olla epäkunnioittava setäpuoltani kohtaan.
“Nähdään sitten”, nyökkäsin vielä kerran kummallekin kissalle ja loikin sitten vähän matkan päähän kaksikosta. Pysähdyin kohta katselemaan ympärilleni, löytäen pian Kimalaistoiveen samasta paikasta, johon tämä oli jäänyt aiemmin torkkumaan Kuupennun kanssa. Nyt Kuupentu näkyi kuitenkin olevan leikkimässä Kuutamolaineen kanssa ja Kimalaistoiveen seuraan oli liittynyt Kultasiipi.
En viitsinyt häiritä Kuupennun ja Kuutamolaineen leikkejä, joten hipsin vähin äänin kahden naaraan luo. “Hei”, tervehdin kohteliaasti Kultasiipeä ja katsahdin sitten Kimalaistoiveeseen. “Sopiiko jos tulen tähän istumaan kanssanne?”
Kimalaistoive vilkaisi Kultasiipeen, joka nyökytteli päätään. Kuningattaren hellä, jäänsininen katse siirtyi takaisin minuun. “Kyllä se sopii. Minulla ja Kultasiivellä on juttu kesken, mutta voimme keksiä sen jälkeen yhdessä jotakin puuhaa.”
“Jutelkaa vain rauhassa, ei minulla ole mitään hätää”, vakuutin samalla kun asetuin Kimalaistoiveen viereen istumaan.
Naaraiden jatkaessa keskusteluaan uppouduin taas omiin ajatuksiini. Mietin kaikkea sitä, mitä Pohjaharha oli minulle kotva sitten sanonut. Ensimmäistä kertaa jäin toden teolla pohtimaan omia vanhempiani sekä sukulaisiani Eloklaanissa. Kimalaistoive oli kertonut minulle, että minulla oli monta sisarusta: Rastaskukka, Nokkospilvi, Laventelitaivas, Talvikkitakku ja Tähtimötaivas. Heidän lisäkseen oli muitakin, mutta he olivat joko kuolleet tai jossakin muualla kuin Eloklaanissa. Oli mukava saada tietää myös Pohjaharhan ja Väärävarjon kuuluvan sukuuni. Olisin halunnut tavata kaikki sukulaiseni, jos se olisi vain ollut mahdollista.
//Kimmo tai Kulta?
KP-boosti käytössä
