Rontti
Kirjoittaja: Käärmis
Rontti oli päätynyt juttelemaan viimein Eloklaanin päällikölle, Mesitähdelle. Hän oli pyytänyt ikuisuudelta tuntuvan takertelun jälkeen lupaa liittyä viimein viralliseksi osaksi Eloklaania. Klaanin päällikkö olikin ollut yllättävän rento ja iloinen asiasta, ei lainkaan epäileväinen, kuten Rontti oli pelännyt.
Rontti istuskeli taas kerran leirin laidalla tuijotellen vainoharhaisena vähän väliä kohti litteäkiveä, jolta Mesitähti saattaisi hetkenä minä hyvänsä yhtäkkiä aloittaa klaanikokouksen ja nimittää hänet osaksi klaania. Se hermostutti kollia. Hän tiesi, että hänen olisi kuulunut olla innoissaan ja iloinen asiasta, mutta hän saattoi vain miettiä, miten Eloklaanin kissat arvostelisivat häntä mielessään ja ajattelisivat, kuinka kehno osa klaania hänestä todella tulisi.
Pian Mesitähden valkoinen turkki vilahti ja sitten hän seisoikin jo litteäkiven päällä katsellen alas klaaniinsa. Hän katsoi vielä hetken, kunnes kajautti kutsuhuudon ja saman tien Rontti tiesi, että nyt se sitten tapahtuisi.
Rontti hiippaili klaanin joukkoon varovasti pää alhaalla. Kaikkien niiden kissojen läheisyys sai hänet lähes huutamaan pelosta ja juoksemaan pois häntä koipiensa välissä.
“Olen kutsunut klaanin tänään kokoon uuden klaanitoverin merkeissä. Rontti on asunut Eloklaanissa kanssamme jo hyvän tovin ja on halunnut liittyä osaksi klaania”, Mesitähti selitti. Se oli pääasiassa ainoa osa Mesitähden puheesta, jonka hän kuuli.
Rontti yhtäkkiä vain sai mestarikseen Unikkohämyn ja hänen nimensä vaihdettiin Kääpätassuksi. Kissat hurrasivat hänelle ja se tuntui hänestä samaan aikaa hyvältä ja kamalalta. Kauhu kupli hänen sisällään, mutta hän pakotti itsensä pysymään paikallaan ja näyttää mahdollisimman rohkealta.
“Kääpätassu. En usko, että sinun tarvitsisi käydä reviirikierroksella, sillä olet ollut samassa klaanissa kanssamme jo tovin, mutta mitä mielisit ensimmäiseksi harjoitukseksesi?” Unikkohämyn kysymys sai nuoren kollin säpsähtämään.
“Ai, ööh… tuota miten olisi vaikka… saalistusharjoitukset? En ole vielä mikään mestarillisin saaliin pyytäjä”, Kääpätassu ehdotti hermostuneena.
“Käy! Nouse huomenna aikaisin auringon noustessa niin lähdetään sitten yhdessä metsälle”, harmaa naaras naukaisi hymyillen. Kääpätassukin yritti hymyillä hieman ja nyökkäsi. Sitten hän lähti äkkiä kipittämään pois. Hänen sosiaallinen akkunsa oli aivan lopussa. Hänen oli pakko päästä piiloutumaan ja äkkiä.
