Jänöpentu
Kirjoittaja: Käärmis
Jänöpentu kuunteli mielissään heidän päästessään ulos, miten Perhotassu kertoi rakastavansa olla ulkona ja pitävänsä saalistuksesta. Kollista oli mukavaa tietää mikä sai muut kissat iloiseksi.
“Onko sinulla mitään lempisaalista? Mitä sinä tykkäät tehdä, kun sinulla ei ole partioita tai harjoituksia? Mikä on lempi vuodenaikasi? Entä haaveiletko päällikkyydestä? Kuka on sinun paras ystäväsi?” pentu kyseli innoissaan. Mikä vain tiedon murunen siitä, mistä naaras piti oli hänelle tärkeää. Hän halusi osata lohduttaa naarasta, jos hän sitä halusi. Hän halusi osata luoda hyviä muistoja yhdessä hänen kanssaan. Hän halusi kuunnella, jos hän tarvitsi jotakuta jolle puhua. Hän halusi tehdä mitä vain tehdäkseen hänet onnelliseksi.
”En oikein tiedä lempisaalistani. Tykkään aikalailla kaikesta. Ehkä en niinkään linnuista, koska niissä on niin paljon höyheniä. Ja tykkään olla vapaa-ajallani ystävieni kanssa ja tutustua muihin kissoihin! Pidän myös kovasti leikeistä! Meidän pitää leikkiä joskus! Minun lempi vuodenaikani onkin viherlehti! Vaikka en ole koskaan elänyt sellaista, se tuntuu vain niin ihanalta! En ole muuten koskaan pohtinut haluaisinko päälliköksi, mutta se varmaan olisi aika siistiä. Ja minun paras ystäväni on Ahmatassu. Hän on todella ihana. Hän on kylläkin hieman ujo”, Perhotassu vastasi. Silloin Jänötassu tajusi kuinka paljon oli kysellyt ja häntä hieman nolotti asia.
“No entä sinun? Mikä on sinun vastuksesi noihin kysymyksiin?” Perhotassu kysyi katsoen iloisesti Jänöpentua. Se sai pienen kolli hymyilemään.
“No, minullakaan ei ole lempiriistaa, minusta kaikki riista on hyvää! Ja en ole varma lempi vuodenajastani. Sen mukaan mitä olen kuullut, voisin kuvitella sen olevan hiirenkorva, koska silloin lumen alta alkaa pilkottaa kaikki uudet kasvit. Se tuntuu antavan minulle toivoa, kun näkee, että pakkasen ja kaiken sen kylmän painavan lumen seassa selviää ja kasvaa uutta eloa! Ja minäkin tykkään leikkiä, vaikka en kamalasti pidäkään leikkitappeluista. Minusta tappelun ajattelukin on jo aivan liikaa saati sitten sen ihainnointi, vaikka en uskokkaan, että kukaan sitä ihailisi tosissaan. Päällikkyys kuulostaa minusta hienolta, koska voisin esittää näkökulmani ja mielipiteeni ja yrittää välttää taisteluita, mutta siinä olisi myös niin paljon tekemistä! Ja parasta ystäväähän minulla ei vielä varsinaisesti ole. Minä tykkään olla kaikkien kanssa, joten voisi sanoa, että koko klaani on paras ystäväni!” pentu vastaili innoissaan. Perhotassu katsoi häntä iloisen näköisenä.
“Perhotassu? Onko… onko oppilaana olo pelottavaa?” Jänöpentu kysyi hiljaa hetken päästä. Hän oli pohtinut asiaa hieman. Metsä oli vaarallinen, joten eikö olisi pelottavaa saalistaa, partioida ja harjoitella siellä, kun mikä vain peto saattaisi yhtäkkiä käydä kimppuun?
//Perho?
