Harhatassu
Kirjoittaja: Ravn
Siitä oli aikaa, kun olimme viimeksi Salviakatseen kanssa ottaneet osaa yhteisharjoituksiin, sillä minä en juuri pitänyt niistä – muiden oppilaiden ja mestarien arvioivat katseet tapasivat ahdistaa minua, mikä usein hieman laski suoritukseni tasoa. Tällä kertaa pieneen joukkioomme lukeutuivat itseni ja mestarini lisäksi Viherkatse ja tämän oppilas Tuulitassu sekä yksi Eloklaanin uusimmista tulokkaista, parantajaoppilas Leimutassu. Viimeksi mainittu oli käyttäytynyt koko matkan ajan jotenkin levottomasti, joten olin lopulta päättänyt jättäytyä mustavalkoisen kollin vierelle ja kysyä tämän vointia. Leimutassu oli tuskaillut, miksi parantajaoppilaan täytyi opetella taistelemaan. Olin kysynyt Salviakatseelta monta kertaa saman kysymyksen, vaikken itse ollutkaan parantajaoppilas vaan tavanomainen soturiksi kouluttautuva nuori kissa. Mielestäni Leimutassu oli onnekas, koska tämän pääasiallinen tehtävä ei tulisi olemaan klaanin suojeleminen kynsin ja hampain vaan apua tarvitsevien parantaminen. Katsoin parantajia ylöspäin, olin aina katsonut, sillä he tekivät paljon hyvää vuodattamatta pisaraakaan verta. Olisin halunnut sanoa kaiken ajattelemani ääneen Leimutassulle, mutta ennen kuin sain tilaisuuden harjoittelupaikka siinsi jo edessämme ja mestarit passittivat meidät oppilaat alas hiekkakuoppaan.
Salviakatse halusi minun ottelevan ensiksi kyyhkynharmaan turkin omaavaa Tuulitassua vastaan, minkä jälkeen toimisin Leimutassun harjoitteluparina. Se oli järkevää, sillä olinhan minä yksi Eloklaanin vanhimmista ja siten kokeneimmista oppilaista. Yhteenottoni hyväntuulisen Tuulitassun kanssa sujui jotenkuten, mutta Salviakatse ja Viherkatse vaikuttivat olevan tyytyväisiä. Seuraavaksi minun oli määrä kohdata vielä varsin kokematon Leimutassu, joten kaarsin hieman kauemmas mustavalkoisesta kollista ja asettelin tassuni tukevasti hiekkaiseen maahan. Parantajaoppilas vaikutti hermostuneelta, mutta näytti matkivan liikkeitäni. Ehdin hengittää kerran syvään, ennen kuin keltaiset silmät omaava oppilas syöksyi jo minua kohti. Olisin halunnut vain väistää Leimutassun aavistuksen kankean hyökkäyksen, mutta Salviakatse oli kehottanut minua torjumaan kollin iskun, minkä aioin myös tehdä. Kun mustan ja valkoisen kirjava parantajaoppilas tarpeeksi lähelle päästyään nosti käpälänsä ja koetti huitaista sillä minua, nousin nopeasti takajaloilleni ja kohotin vasemman etukäpäläni, joka pysäytti nuoremman kollin iskun. Samalla sydämenlyönnillä läimäytin puolestaan oikean etutassuni vasten Leimutassun lapaa. Vaikken ollutkaan kummoinen taistelija, kyseessä oli yksi ensimmäisistä ja helpoimmista liikesarjoista, jonka Salviakatse oli minulle opettanut, minkä ansiosta onnistuin torjumaan Leimutassun iskun, vaikka kolli vaikuttikin olevan hyvin nopea ja sulavaliikkeinen kissa.
“Oikein hyvä yritys, Leimutassu”, Viherkatse naukui kannustavasti ja nyökkäsi hyväksyvästi päätään.
“Hyvin meni”, säestin harmaanruskeaa naarasta ja hymyilin varovasti parantajaoppilaalle, joka näytti hieman hämmentyneeltä, tyytyväiseltä ja pettyneeltä, kaikkea samaan aikaan.
“Kokeilkaa vielä”, Salviakatse kehotti. “Sitten kun tämä alkaa sujua, Harhatassu ja Tuulitassu saavat näyttää erään toisen liikkeen.”
// Leimu?
// 374 sanaa
