Tupsutassu
Kirjoittaja: Aura
Tupsutassu keikautteli takapuoltaan rytmikkäästi ja ponkaisi lennokkaaseen loikkaan. Syreenisumu oli antanut kollille tehtäväkseen harjoitella loikkaamista. Kollin takajaloista tuntui puuttuvan voimaa, joten Tupsutassun ei auttanut kuin loikkia sammakon tapaan päivät pitkät. Se tuntui kollista hassulta. Tupsutassun naama kastautui lumihankeen ja kevyt nauru purkaantui hänen suustaan. “Nyt olen ihan märkä”, Tupsutassu totesi itsekseen ja nosti päätään ravistellakseen hyisen aineen turkiltaan. Tupsutassun harvat ja karkeat karvat nousivat pystyyn. Häntä ei oltu todellakaan luotu lehtikatoon ja lumen keskelle.
“Kokeile asetella etutassut näin.”
Tupsutassu hätkähti ja pälyili hiiren tapaan ympärilleen. Kuka se oli? Tupsutassu kohotti kulmiaan yllättyneenä. Lieskakajo, hänen siskonsa mestari. Kiurutassu oli kertonut, että Lieskakajo oli todella hyvä mestari, mutta viime aikoina kolli oli ollut todella surumielinen eikä mikään ihme. Tupsutassu pystyi vain kuvittelemaan kuinka hirveältä tuntui, kun maa vedettiin käpälien alta. Lieskakajo oli vaikuttanut hyvältä soturilta, harmi että kollin polku ei kantanut varapäälliköksi asti.
“Ai.. Ai näin?” Tupsutassu naukui varovaisesti ja vilkaisi Lieskakajoon. Vaikka kolli oli varmasti ystävällinen, – ei Kiurutassu sitä muuten kehuisi -, niin kolli arasteli uusia kissoja ja pelkäsi tuottavansa pettymyksen. Kolli vastasi oppilaalle vain haikealla hymyllä ja harppoi hieman lähemmäksi.
“Minä en ole erityisen ketterä, näet sen varmaan. Mutta minä hyödynnän voimaani, se auttaa minua ponnistamaan pitkälle. Joku ketterä kissa taas hyppää ihan eri tavalla. Itse asiassa, Talvikkitakku! Tulehan tänne”, Lieskakajo selitti vähäeleisesti ja viittoi käpälällään punaturkkista naarasta. Veri pakeni Tupsutassun kehosta. Voi ei, ei Talvikkitakkua, kollikissa ajatteli ja katsoi naarasta, kuin pentu kotkaa. Naaras osasi olla niin teräväkielinen.
“Eeei tai siis. Ymmärsin jo”, Tupsutassu yritti, mutta naaras oli jo liihottanut heidän luokseen. Talvikkitakku antaisi hänen varmasti kuulla kunniansa!
“Mitä tapahtuu?” Talvikkitakku naukaisi uteliaasti ja tapitti kaksikkoa hämmentyneenä.
“Me kaksi olemme ruumiinrakenteeltaan aivan toistemme vastakohtia. Talvikkitakku on todella ketterä ja pystyy loikkaamaan vaivattomasti todella korkealle. Meidän taktiikat on hieman erilaiset, ehkä Talvikkitakku voisit näyttää Tupsutassulle omasi. Sitten sinun on helpompi miettiä mikä sopisi sinulle”, Lieskakajo jatkoi äänellä josta puuttui palo. Tupsutassu vilkaisi kollia myötätuntoisesti, mutta luimisti sitten hieman arasti korviaan ja kääntyi Talvikkitakun puoleen etsien naaraasta pilkkaavia eleitä. Soturi kuitenkin näytti ihan normaalilta, mitä nyt naaraan turkki oli pörhössä. Talvikkitakku nyökäytti päätään ja laski etukroppansa maata vasten. Naaras nosti takapuolensa ylös ja asetteli käpälänsä lähemmäksi toisiaan. Lieskakajo ei ollut tehnyt sitä! Tupsutassun kasvoille levisi jopa yllättynyt ilme. Hän ei ollut koskaan ennen ajatellut asiaa näin.
“Huomaatko? Jo Talvikkitakun aloitusasento näyttää erilaiselta minuun verrattuna. Sinun mestarisi, Syreenisumu, on enemmän Talvikkitakun rakenteen kaltainen ja hänen hyppytyylinsä näyttää todennäköisesti samanlaiselta. Eikö?” Lieskakajo vastasi, kuin lukien Tupsutassun ajatukset. “Hei, minun pitää nyt mennä viemään Kiurutassu harjoituksiin. Tule joskus meidän mukaan”, Lieskajo huikkasi ja vapautti Talvikkitakun mallin roolista. Tupsutassu jäi jopa hieman sanattomana katselemaan kaksikon loittonevia silhuetteja. Hänen olisi pakko kokeilla tuota myöhemmin!
Tupsutassu kantoi pentutarhan likaiset sammaleet tarpeidentekopaikalle ja pudisteli käpälistään ylimääräiset sammalhippuset. Nyt hän olisi vapaa! Tupsutassu ja Kiurutassu olivat sopineet menevänsä ennen auringonlaskua saalistamaan. Heidän nimityksiin ei kuulemma olisi enää kauaa, joten he olivat saaneet luvan lähteä kahdestaan saalistamaan. Miten hienoa! Leirin suuaukolla kolli huomasi Kiurutassun palaavan Kärpästassun kanssa harjoituksistaan. Tupsutassu viiletti siskonsa luokse ja puski toista varovaisesti poskeen.
“Oliko sinulla hyvät harjoitukset?” kollikissa kysyi pää kallellaan ja katseli Kiurutassua sen varalta, että naaras olisi ollut taistelemassa ja saanut ylimääräisiä haavereita. Niitä ei kuitenkaan näkynyt.
“Oli! Harjoittelin taistelua Kärpästassun kanssa. Kärpästassu oli ihan.. kiva”, Kiurutassu selitti ja ohjasi Tupsutassun ulos leiristä. “Lähdetään jo, että pimeä ei ehdi yllättää meitä!”
“Itse asiassa, Lieskakajo neuvoi minua hyppäämiseni kanssa. Mestarisi vaikutti ihan kiltiltä ja mukavalta”, Tupsutassu naukaisi ja hymyili varovaisesti. Kiurutassu oli varmasti huomannut kuinka ahkerasti hän oli viime aikoina loikkinut.
//Kiuru?
